Mua sattuu TAAS päähän, menihän tässä jo, mitä reilu viikko ilman särkyä? Voi surku. No, jos tämä menis tällä kertaa ohi, toivon niin, pidän sormet ristissä! Jos särky nimittäin äityy yöllä pahaksi, mä olen yksin kipuni kanssa täällä, kun mies on mökillä.
Voi että, me nähtiin tiistaina meidän vauva!!! Oli se sitten niin ihana, mitään muuta en osannut hokea ultrassa kun että "ihana!" ja nauraa vaan. Se oli niin mainion näköinen, kun ensimmäinen mitä ruudulta näkyi oli pieni danssaava vauva, tulee kuulema äitiinsä :D Siellä se huitoi käsiään ja tepsutteli pikku jaloillaan ihan pystyasennossa, sitten päätti näyttää meille ensin PYLLYÄ ja lähteä konttaamaan sitten kuvaruudulla sivuttain meihin päin. Ja sitten taan joraamaan! Kätilö nauroi, että kuulema yleensä eivät ole näin eläväisiä kun meidän lapsi. Mutta mun siskon kaikki kolme lasta ovat olleet samanlaisia. Tuntui kun vauva olis sieltä huudellut että "moi, kattokaa hei mitä mä jo osaan täälä!!" Kaikki oli kunnossa eikä niskaturvotustakaan ollut. Nukuttiin miehen kanssa seuraavat 2 yötä niin älyttömän hyvin, olisko joku pieni kivi kuitenkin vierähtänyt sydämeltä? En tiedä.
Pääsiästä pukkaa, ja mä olen saanut väännettyä tilauksesta jopa 3 sellaista isoa noitaa, mitä mun nettisivuilla on. Aika pienillä panoksilla siis mennään :D Mutta en revi itseäni mihinkään älyttömyyksiin, en nyt. Olen muuten huomannut, että en tosiaan stressaa enää mistään! Minä joka ennen stressasin kaikesta. Muisti on mennyt! Niin etten muuten muista, joko olen tämänkin kertonut kertaalleen? Kuvittelen, että mulla on pieni lipasto pään sisällä jonne olen sulkenut kaikki tärkeät asiat, eikä ne sieltä edes kolistele mulle. Asiat joita ennnen siis pyörittelin jatkuvasti päässä, voi vitsit mun pitää vielä tehdä toi ja toi, ja voi voi toikin on tekemättä!!! Nyt pulpahtaa välillä pintaan joku tärkeä juttu, jonka sitten teen pois alta jos ehdin. Mikään tässä elämässä ei ole päivälleen, ja se on ollut hienoa huomata! Jos mä en jotain juttua nyt ihan ehdi hoitaa aikataulussa, mä hoidan sen vähän jäljessä. Mitäs siitä, ei maalima siihen kaadu :) Onneksi! Ja sain muuten tehtyä inventaarion, viime vuoden ajopäiväkirjan ja kirjanpidon siihen pisteeseen, että saatoin viedä ne eilen tilitoimistoon. Taas yksi homma alta pois, noin sulavasti vaan.
Huomenna olisi tarkoitus mennä vetämään Riihimäen Pääsiäiseen askartelua lapsille, joita voi siis parhaimmillaan tulla 600 päivän aikana! Siksikin pelottaa tämä päänsärky, sillä jos mä olen huomenna aamulla konttauskunnossa, ei musta ole askartelupaskartelu- tädiksi. Meitä piti lähteä meidän luokalta 3 vetämään, mutta yksi on jo mahataudissa ja me kaksi muuta flunssassa. Saas nähdä, miten meille käy!
Muuten, mies on kuin onkin puhunut töissä vauvasta ainakin YHDELLE, koska sanoi tänä aamuna, että saisi työkaveriltaan sikahalvalla 3- pyöräiset vaunut. Ei osannut sitten sanoa niistä sen kummempaa, eli ei tiennyt kertoa onko vaunuissa esim. vaihtomahdollisuus rattaiksi. Mutta maksettaisiin vaunuista neljäsosa niiden ovh:sta, joten mun mielestä kuullostaa ihan kannattavilta kaupoilta. Ja kolmipyörästen vaunujen kanssa on helppo lenkkeillä! Kyllä mä sellaiset haluan.
Ei olla vielä hankittu mitään vauvalle, onhan tässä aikaa. Eilen katselin vauvakirjoja, ja nappasin hyllystä ensimmäisenä käteen vaaleanpunaisen vauvakirjan?! Ehkä siksi, että mulla on ollut itsellä samanlainen ja puhuin samalla kaverilleni että olishan se hauskaa jos lapsella olis sama kirja kuin äidillä. Kaveri ihmetteli että mitä ihmettä, joko te tiedätte kumpi sieltä tulee?? Sitten itsekin tajusin ottaneeni kirjan tytölle. Kummallista myös siksi, että musta tuntuu että mahassa on poika. Mutta me odotetaan loppuun asti kumpi sieltä tulee, ei saa huijata!! :D
perjantai 21. maaliskuuta 2008
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Oi tätä voittajafillistä!
Ah ja voi ihanuutta, se loppui tällä erää! Migreeni siis :) Keskiviikkona vedin lorujumpat aika huterasti (sain anteeksi kuitenkin) ja käveltyäni vielä illalla kylmässä tuulessa tunnin ystäväni kotiin yöksi, oli särky tipotiessään. Mutta miksi siis en saanut yöllä nukuttua? Miten turhauttavaa. Vuoronperään jompi kumpi käsi puutuneena pyörin sängyssä yrittäen löytää hyvää asentoa. En voi käyttää tyynyä koska mun niska kipeytyy siitä... Viime yönä nukuin kuitenkin, ihanaa!! Nyt mulla on koko perjantai-ilta edessä ihan itselleni vaan, luen varmaan Harry Potter and the Deathly Hallowsin loppuun vielä ja saatanpa katsoa jonkun tyttöjen leffan!
Eilen koulussa tuli ensimmäistä kertaa kummallinen tunne vastaan:"Mä en pysty kertakaikkiaan enää syömään tätä ruokaa, en pysty!" Mulle ei ikinä ole käynyt noin! Aina olen syönyt lautasen tyhjäksi ja leivät pois. Tänään kävi sama toisen kerran. Ei ollut mikään paha olo, tuli vaan stoppi ihan yllättäen. Kummallista.
Ai niin! Kävin myös ostamassa 40 €:llä kasvojen ja hiustenhoitotuotteita, etten nyt ihan jää hunningolle itse. Toivottavasti ostin oikeita tuotteita...Iho on rauhottunut vähäsen, mutta tää on kuitenkin vaan väliaikaista ja hormoonit pamahtavat päälle taas kohta :D
Niin ja yritin katsella itselleni niitä äitiys/imetysliivejä, mutta ei oikein ollut. Sokoksella sanoivat, ettei mun kannata vielä ostaa sellaisia. Mutta toisaalta minä olen sitä mieltä, että imetyksen jälkeen mun tisseistä ei ole mitään enää jäljellä, eikä himokokoisille kalliille liiveille ole enää mitään käyttöä sen jälkeen. Niin eikö olis järkevää ostaa ne nyt ja käyttää pari vuotta. Olis mun mielestä! Pitää käydä katsomassa vielä henkkamaukalta sellaista toppimallista, jos niillä vaan PLIIS olis mun kokoa. Paitsi miten se toppiosa sitten käyttäytyy kun masu on jättiläinen? No, pitääpä miettiä vielä tovi tuota liiviasiaa.
Mun pitäsi ehkä ruveta suunnittelemaan kaason asuani elokuun lopulle sijoittuviin veljeni häihin, 8:lla kuulla silloin, voi tsiisös että mä olen sitten iso! Kuolen nauruun nyt, mutta voi olla ettei silloin naurata enää yhtään turvonneiden jalkojen ym. kanssa.
Perjantai ilta kutsuu!
Eilen koulussa tuli ensimmäistä kertaa kummallinen tunne vastaan:"Mä en pysty kertakaikkiaan enää syömään tätä ruokaa, en pysty!" Mulle ei ikinä ole käynyt noin! Aina olen syönyt lautasen tyhjäksi ja leivät pois. Tänään kävi sama toisen kerran. Ei ollut mikään paha olo, tuli vaan stoppi ihan yllättäen. Kummallista.
Ai niin! Kävin myös ostamassa 40 €:llä kasvojen ja hiustenhoitotuotteita, etten nyt ihan jää hunningolle itse. Toivottavasti ostin oikeita tuotteita...Iho on rauhottunut vähäsen, mutta tää on kuitenkin vaan väliaikaista ja hormoonit pamahtavat päälle taas kohta :D
Niin ja yritin katsella itselleni niitä äitiys/imetysliivejä, mutta ei oikein ollut. Sokoksella sanoivat, ettei mun kannata vielä ostaa sellaisia. Mutta toisaalta minä olen sitä mieltä, että imetyksen jälkeen mun tisseistä ei ole mitään enää jäljellä, eikä himokokoisille kalliille liiveille ole enää mitään käyttöä sen jälkeen. Niin eikö olis järkevää ostaa ne nyt ja käyttää pari vuotta. Olis mun mielestä! Pitää käydä katsomassa vielä henkkamaukalta sellaista toppimallista, jos niillä vaan PLIIS olis mun kokoa. Paitsi miten se toppiosa sitten käyttäytyy kun masu on jättiläinen? No, pitääpä miettiä vielä tovi tuota liiviasiaa.
Mun pitäsi ehkä ruveta suunnittelemaan kaason asuani elokuun lopulle sijoittuviin veljeni häihin, 8:lla kuulla silloin, voi tsiisös että mä olen sitten iso! Kuolen nauruun nyt, mutta voi olla ettei silloin naurata enää yhtään turvonneiden jalkojen ym. kanssa.
Perjantai ilta kutsuu!
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Voi vauva parkaa...
Nyt mä olen ihan kyllästynyt tähän päähän. Perjantaista lähtien tätä särkyä on jatkunut, nyt on jo keskiviikko! Ja lääkäriaikakin siirtyi 2-3 viikkoa eteenpäin. Täytyy yrittää ensi viikon tiistain ultrassa pyytää lääkäriltä jotain apua, kun ei tässä ole mitään järkeä. En tiedä, millä ihmeen voimilla jaksan vetää tämän päivän lorujumpat. Kotiin pääsen vasta perjantaina.
Hassua muuten, kun kerroin tästä särkykierteestä neuvolan tädille, hän sanoi että "voit mennä ihan terveyskeskuslääkärille, niin saat TUKUSAMMAT LÄÄKKEET siihen". En mä halua syödä niitä lääkkeitä, eikö tähän oikeesti mitään muuta apua ole saatavissa? Pikku sintti parka...
No, katsotaan jos tilanne olisi muuttunut vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai edes viikonloppuna. Mä alan kohta itkemään! Kipu ei ole älyttömän kovaa, mutta sitäkin lamaannuttavaa. Mitäs jos koko 9 kuukautta onkin tällaista (niinkuin näyttäis).
Hassua muuten, kun kerroin tästä särkykierteestä neuvolan tädille, hän sanoi että "voit mennä ihan terveyskeskuslääkärille, niin saat TUKUSAMMAT LÄÄKKEET siihen". En mä halua syödä niitä lääkkeitä, eikö tähän oikeesti mitään muuta apua ole saatavissa? Pikku sintti parka...
No, katsotaan jos tilanne olisi muuttunut vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai edes viikonloppuna. Mä alan kohta itkemään! Kipu ei ole älyttömän kovaa, mutta sitäkin lamaannuttavaa. Mitäs jos koko 9 kuukautta onkin tällaista (niinkuin näyttäis).
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Vauvauutisia!!!
Heipä hei pitkästä aikaa! Nyt VIHDOIN ja VIIMEIN saan kertoa uutisen: meille tulee vauva <3 Ihanaa! Laskettu aika on 27.9., eli kolmannella kuulla ollaan. Ensi viikolla meillä on ensimmäinen ultra ja lääkäri, kiva nähdä millainen olmi mahassa möngertää.
Ollaan tiedetty jo 2.2. lähtien, jolloin tein testin, ja nyt pikkuhiljaa kerrottu ihmisille meidän pikku salaisuudesta. Aika moni on ottanut uutisen aika yllättyneenä vastaan, ehkä siksi ettemme ole mainostaneet kenellekään että "no nyt meillä on jätetty sitten laastarit pois, heh heh" - mitä se nyt muille kuuluu :) Ajatella, jos tekemisessä olisikin mennyt vuosi muutaman hassun viikon sijaan, niin paineet olisivat olleet aika kovat siinäkin suhteessa.
No! Lähipiirissä on paljon pieniä lapsia, ja joka suunnasta pukkaa sitä sun tätä tavaraa: vaatteita (äidille ja lapselle), kestovaippoja, rattaita, vaunuja jne. Nauroin tänään, että hitsit munhan pitää tehdä lista tavaroista, mitä keneltäkin on tulossa. Näyttää siltä, ettei meidän kannata ottaa Kelan äitiyspakkausta, kun ainoa jota luultavasti ei ole tulossa kavereilta tai sukulaisilta on makuupussi! Mutta onneksi meillä on aikaa miettiä ja pyöritellä näitä juttuja vielä jokunen kuukausi :)
Kaikki on mennyt suht hienosti, pahoinvointia ei ole ollut, eikä myöskään outoja ruokahimoja. Väsyttää kovasti ja nälkä on hurja, ja ylävartalo-osasto kasvaa liian kovaa vauhtia omasta mielestäni. Olishan näissäkin jo riittänyt, ei niiden enää tarttis kasvaa! Hormonitoiminta on kanssa vilkastunut, iho reagoi ikävästi ja mielialat vaihtelee pakkasen ja helteen välillä aika huimaa tahtia. Mutta mulla on ihana mies ja se kestää tämän kyllä :) Nyt vielä jännitetään, josko meille olisikin tulossa kaksi samalla kertaa, sitä kun on molemmilla suvussa olemassa. Ei siinä, yksikin riittää ihan mainiosti ja siinä on hommaa ihan riittämiin asti.
Ainoa asia joka on huonosti, on tämä tyhmä pää!!!! Migreenin pitäisi loppua raskausaikana, mutta taidan olla sitten taas vaihteeksi esimerkkitapaus päinvastaisesta. Viimeksi toissayönä ollessamme mökillä iski migreeni, eikä mulla ollut mitään lääkkeitä mukana, tai no niin, panadoliahan tähän voi enää ottaa. Mutta sitäkään vähää ei ollut :( Joten pyörin tuskan kourissa koko pitkän yön ainoana helpotuksena jääkylmä rätti, joka kiedoin pääni ympärille ja mies, joka ritarillisesti jaksoi koko yön hieroa käsieni akupisteitä, pitääkseen kivun loitolla. Voi kertoa, että yö oli PIT-KÄ! Kun saavuimme seuraavana päivänä Lahteen, kävin kipaisemassa apteekista PAnadol Zappia, joka helpotti hieman, mutta vieläkin juilii pääkopassa inhottavasti. Toivon saavani ratkaisun ongelmaan olikos se nyt homeopaattisesta hieronnasta? Eräs Ipanajumppa- tyttösen äiti kärsi kovista migreenijaksoista raskauden aikana, ja sai niihin lääkäriltä lähetteen homeopaattiseen(?) hierontaan. Hänellä on 10 kerran kortti, mutta käytyään hoidoissa 3 kertaa, oli migreeni tipotiessään. Ja hartiat sinisenmustina hieronnan jäljiltä. Tyttönen on nyt 3 vuotias, eikä äidin migreenit ole vieläkään tulleet takaisin! Mahtavaa, mulle kanssa! En nimittäin kestä näitä kipuja. Tai no kestän tietysti, mutta vaihtoehtojakin on. Ja eikös se Dalai Lama sanonut että kaikki fyysinen kipu on pahasta ihmiselle ja kuluttaa tätä? Enkä haluaisi noita lääkkeitäkään syödä.
Sitten meitä pelottaa, jos tämä periytyy pikkutyypille... Mulla itselläni on migreeni todettu 2 vuotiaana, eli todennäköisesti olen kärsinyt siitä koko ikäni. Voi pientä surkimusraukkaa, jos se perii äitinsä taudin :( Sais ottaa noita isin geenejä käyttöönsä mielummin, sekun ei ole ikinä kipeänäkään. Muistan niin hyvin, miten kurjaa oli olla kipeänä sängyssä, kun mikään ei auttanut kipuun, ainoa mitä niin pienelle lapselle saattoi antaa oli Disperin, eikä se auta mitään. Äiti ja sisko istuivat vuoroissa sängyn laidalla hieroen käsien akupisteitä ja rauhoitellen. On se ollut varmasti rankkaa. Ja tätä kesti yleensä 1-3 päivää ja yötä. Huhhuh!! Typerä tauti, keksisivät tälle jonkun hoitokeinon jo! Mummo ehdotti, että ryhdyn syömään magnesiumia, epäilee itse että se on pitänyt hänen pahat kohtaukset loitolla jo vuosia. Meillä tämä migreeni on periytynyt, mummo kertoi että hänen isoisällään oli todella pahat migreenit, periytynyt viidenteen polveen asti siis.
Koulussa tulee olemaan rankkaa, tiedän sen jo nyt. Mutta yritän (vaikka se tuleekin olemaan vaikeata!) vaan suoriutua kaikesta, eli suorittaa kursseja pois alta hikkeilemättä yhtään. Mulla on jokin kummallinen tapa pingottaa koulussa, jos numerot ei ole vitosta, vähintään nelosta niin huonosti menee. Olen yrittänyt tähdentää itselleni, että kukaan ei katso niitä numeroita, ainoa mikä merkitsee on tutkinto. Olen jo sisäistänyt tämän, mutta vähän jännittää nähdä, miten saan tämän käytännössä toimimaan.
Ensi episodi koulussa on tosi rankka, koulupäivät venyvät 16-17 asti, ja alkavat joka aamu 8.15. JA mähän kuljen joka päivä lahdesta hämeenlinnaan sinne kouluun, eli ei ihan iisi juttu tule olemaan tämäkään episodi. Mutta onhan jotain odotettavaa :) Sitäpaitsi, meillä aikaa keramiikka koulussa, ja koska mä olen tehnyt sitä ennekin, luulen että saan tehtyä lisää astioita keskiaikaharrastustani varten. Ja sitten täytyy saada kaikki mahdolliset rästityöt suoritettua alta pois, ja niitä on kertynyt, voin kertoa! Ja yrityksen kirjanpito ja veroilmoitusasiat huutavat mulle jatkuvasti tuolta työhuoneesta, voi voi voi...
Nyt saimme lisäpuhtia myös keittiöremontille, sillä vessakin pitää rempata ennen vauvan tuloa. Ja auto vaihtaa. Ja vaikka mitä. Kyllä mä sitten odotan toukokuun puoliväliä, kun saan jäädä äitiyslomalle, ai että!
PS. Aloitan luultavasti 2 viikon päästä hommat muinaissepällä, mahtava juttu! Nyt vaan sitten pöristymään onnellisesti :)
PPS. Pitää varmaankin muuttaa blogin nimeä, vauvajuttuja luultavasti täällä puhelen tulevaisuudessa aika paljon :D
Ollaan tiedetty jo 2.2. lähtien, jolloin tein testin, ja nyt pikkuhiljaa kerrottu ihmisille meidän pikku salaisuudesta. Aika moni on ottanut uutisen aika yllättyneenä vastaan, ehkä siksi ettemme ole mainostaneet kenellekään että "no nyt meillä on jätetty sitten laastarit pois, heh heh" - mitä se nyt muille kuuluu :) Ajatella, jos tekemisessä olisikin mennyt vuosi muutaman hassun viikon sijaan, niin paineet olisivat olleet aika kovat siinäkin suhteessa.
No! Lähipiirissä on paljon pieniä lapsia, ja joka suunnasta pukkaa sitä sun tätä tavaraa: vaatteita (äidille ja lapselle), kestovaippoja, rattaita, vaunuja jne. Nauroin tänään, että hitsit munhan pitää tehdä lista tavaroista, mitä keneltäkin on tulossa. Näyttää siltä, ettei meidän kannata ottaa Kelan äitiyspakkausta, kun ainoa jota luultavasti ei ole tulossa kavereilta tai sukulaisilta on makuupussi! Mutta onneksi meillä on aikaa miettiä ja pyöritellä näitä juttuja vielä jokunen kuukausi :)
Kaikki on mennyt suht hienosti, pahoinvointia ei ole ollut, eikä myöskään outoja ruokahimoja. Väsyttää kovasti ja nälkä on hurja, ja ylävartalo-osasto kasvaa liian kovaa vauhtia omasta mielestäni. Olishan näissäkin jo riittänyt, ei niiden enää tarttis kasvaa! Hormonitoiminta on kanssa vilkastunut, iho reagoi ikävästi ja mielialat vaihtelee pakkasen ja helteen välillä aika huimaa tahtia. Mutta mulla on ihana mies ja se kestää tämän kyllä :) Nyt vielä jännitetään, josko meille olisikin tulossa kaksi samalla kertaa, sitä kun on molemmilla suvussa olemassa. Ei siinä, yksikin riittää ihan mainiosti ja siinä on hommaa ihan riittämiin asti.
Ainoa asia joka on huonosti, on tämä tyhmä pää!!!! Migreenin pitäisi loppua raskausaikana, mutta taidan olla sitten taas vaihteeksi esimerkkitapaus päinvastaisesta. Viimeksi toissayönä ollessamme mökillä iski migreeni, eikä mulla ollut mitään lääkkeitä mukana, tai no niin, panadoliahan tähän voi enää ottaa. Mutta sitäkään vähää ei ollut :( Joten pyörin tuskan kourissa koko pitkän yön ainoana helpotuksena jääkylmä rätti, joka kiedoin pääni ympärille ja mies, joka ritarillisesti jaksoi koko yön hieroa käsieni akupisteitä, pitääkseen kivun loitolla. Voi kertoa, että yö oli PIT-KÄ! Kun saavuimme seuraavana päivänä Lahteen, kävin kipaisemassa apteekista PAnadol Zappia, joka helpotti hieman, mutta vieläkin juilii pääkopassa inhottavasti. Toivon saavani ratkaisun ongelmaan olikos se nyt homeopaattisesta hieronnasta? Eräs Ipanajumppa- tyttösen äiti kärsi kovista migreenijaksoista raskauden aikana, ja sai niihin lääkäriltä lähetteen homeopaattiseen(?) hierontaan. Hänellä on 10 kerran kortti, mutta käytyään hoidoissa 3 kertaa, oli migreeni tipotiessään. Ja hartiat sinisenmustina hieronnan jäljiltä. Tyttönen on nyt 3 vuotias, eikä äidin migreenit ole vieläkään tulleet takaisin! Mahtavaa, mulle kanssa! En nimittäin kestä näitä kipuja. Tai no kestän tietysti, mutta vaihtoehtojakin on. Ja eikös se Dalai Lama sanonut että kaikki fyysinen kipu on pahasta ihmiselle ja kuluttaa tätä? Enkä haluaisi noita lääkkeitäkään syödä.
Sitten meitä pelottaa, jos tämä periytyy pikkutyypille... Mulla itselläni on migreeni todettu 2 vuotiaana, eli todennäköisesti olen kärsinyt siitä koko ikäni. Voi pientä surkimusraukkaa, jos se perii äitinsä taudin :( Sais ottaa noita isin geenejä käyttöönsä mielummin, sekun ei ole ikinä kipeänäkään. Muistan niin hyvin, miten kurjaa oli olla kipeänä sängyssä, kun mikään ei auttanut kipuun, ainoa mitä niin pienelle lapselle saattoi antaa oli Disperin, eikä se auta mitään. Äiti ja sisko istuivat vuoroissa sängyn laidalla hieroen käsien akupisteitä ja rauhoitellen. On se ollut varmasti rankkaa. Ja tätä kesti yleensä 1-3 päivää ja yötä. Huhhuh!! Typerä tauti, keksisivät tälle jonkun hoitokeinon jo! Mummo ehdotti, että ryhdyn syömään magnesiumia, epäilee itse että se on pitänyt hänen pahat kohtaukset loitolla jo vuosia. Meillä tämä migreeni on periytynyt, mummo kertoi että hänen isoisällään oli todella pahat migreenit, periytynyt viidenteen polveen asti siis.
Koulussa tulee olemaan rankkaa, tiedän sen jo nyt. Mutta yritän (vaikka se tuleekin olemaan vaikeata!) vaan suoriutua kaikesta, eli suorittaa kursseja pois alta hikkeilemättä yhtään. Mulla on jokin kummallinen tapa pingottaa koulussa, jos numerot ei ole vitosta, vähintään nelosta niin huonosti menee. Olen yrittänyt tähdentää itselleni, että kukaan ei katso niitä numeroita, ainoa mikä merkitsee on tutkinto. Olen jo sisäistänyt tämän, mutta vähän jännittää nähdä, miten saan tämän käytännössä toimimaan.
Ensi episodi koulussa on tosi rankka, koulupäivät venyvät 16-17 asti, ja alkavat joka aamu 8.15. JA mähän kuljen joka päivä lahdesta hämeenlinnaan sinne kouluun, eli ei ihan iisi juttu tule olemaan tämäkään episodi. Mutta onhan jotain odotettavaa :) Sitäpaitsi, meillä aikaa keramiikka koulussa, ja koska mä olen tehnyt sitä ennekin, luulen että saan tehtyä lisää astioita keskiaikaharrastustani varten. Ja sitten täytyy saada kaikki mahdolliset rästityöt suoritettua alta pois, ja niitä on kertynyt, voin kertoa! Ja yrityksen kirjanpito ja veroilmoitusasiat huutavat mulle jatkuvasti tuolta työhuoneesta, voi voi voi...
Nyt saimme lisäpuhtia myös keittiöremontille, sillä vessakin pitää rempata ennen vauvan tuloa. Ja auto vaihtaa. Ja vaikka mitä. Kyllä mä sitten odotan toukokuun puoliväliä, kun saan jäädä äitiyslomalle, ai että!
PS. Aloitan luultavasti 2 viikon päästä hommat muinaissepällä, mahtava juttu! Nyt vaan sitten pöristymään onnellisesti :)
PPS. Pitää varmaankin muuttaa blogin nimeä, vauvajuttuja luultavasti täällä puhelen tulevaisuudessa aika paljon :D
perjantai 8. helmikuuta 2008
Eipä tässä kummempia :)
Näin se aika taas menee!
Olen hyvin onnellinen tällä hetkellä ja elämässä pyyhkii hyvin. Kiirettä tosin pitää koulun ja kodin välillä suhatessa ja töitä jakaessa, mutta kyllä me selvitään.
Tämänhetkinen murheenkryyni on meidän keittiöremontti, joka ei kerta kaikkiaan ota edistyäkseen. Tietenkään asiaa ei yhtään auta se, että mies tekee pitkää päivää ja harrastaa paljon ja se että mulla menee viikot aika pitkälti Hämeenlinnassa... Viikonloput haluaisi omistaa parisuhteelle ja sosiaaliselle elämälle ja sille, että saisi vaan olla ja lekotella. Päätimme kuitenkin raahata huomenna keittiön kaapistot alustaville paikoilleen ja päättää vihdoin sähköpistokkeiden paikat, jotta saisimme homman eteenpäin. Mutta vasta huomenna! Tänään teemme pitaleipiä ja katsomme leffan, jota olen odottanut liian kauan: Pan's Labyrinth eli El Laberinto del fauno, Guillermo del Toron huippuohjaus! Seuraavaksi voikin sitten ruveta odottelemaan del Toron ohjaustaidonnäytettä Hobitteihin (hassu puhua siitä monikossa, mutta elokuvia tulee kaksi. Toivottavasti del Toro päätyy sen ohjaamaan).
Mitäs tässä sitten sen kummempia. Lorujumpat on menneet hyvin, tosin niiden vetäminen on yllättävän rankkaa hommaa vaikka hauskaa onkin. Väsymystä yrittää pukata, mutta minä nukun sitten senkin edestä. (Nykyään tuntuu siltä, että nukun aina ja joka paikassa kun on mahdollisuus :D )
Lisäksi elokuinen kaason pestini teettää "työtä", kun olen morsiamen henkisenä tukena ja sanon mielipiteitäni pukuihin, kukkiin, väreihin ja sen semmoisiin. Iltaisin on nettilinjat kuumina, kun viestejä ja kuvia lähetellään edes takaisin. Mutta minä tykkään!
Nyt taitaa kuitenkin vähän kutsua noi keittiöhommat!
Olen hyvin onnellinen tällä hetkellä ja elämässä pyyhkii hyvin. Kiirettä tosin pitää koulun ja kodin välillä suhatessa ja töitä jakaessa, mutta kyllä me selvitään.
Tämänhetkinen murheenkryyni on meidän keittiöremontti, joka ei kerta kaikkiaan ota edistyäkseen. Tietenkään asiaa ei yhtään auta se, että mies tekee pitkää päivää ja harrastaa paljon ja se että mulla menee viikot aika pitkälti Hämeenlinnassa... Viikonloput haluaisi omistaa parisuhteelle ja sosiaaliselle elämälle ja sille, että saisi vaan olla ja lekotella. Päätimme kuitenkin raahata huomenna keittiön kaapistot alustaville paikoilleen ja päättää vihdoin sähköpistokkeiden paikat, jotta saisimme homman eteenpäin. Mutta vasta huomenna! Tänään teemme pitaleipiä ja katsomme leffan, jota olen odottanut liian kauan: Pan's Labyrinth eli El Laberinto del fauno, Guillermo del Toron huippuohjaus! Seuraavaksi voikin sitten ruveta odottelemaan del Toron ohjaustaidonnäytettä Hobitteihin (hassu puhua siitä monikossa, mutta elokuvia tulee kaksi. Toivottavasti del Toro päätyy sen ohjaamaan).
Mitäs tässä sitten sen kummempia. Lorujumpat on menneet hyvin, tosin niiden vetäminen on yllättävän rankkaa hommaa vaikka hauskaa onkin. Väsymystä yrittää pukata, mutta minä nukun sitten senkin edestä. (Nykyään tuntuu siltä, että nukun aina ja joka paikassa kun on mahdollisuus :D )
Lisäksi elokuinen kaason pestini teettää "työtä", kun olen morsiamen henkisenä tukena ja sanon mielipiteitäni pukuihin, kukkiin, väreihin ja sen semmoisiin. Iltaisin on nettilinjat kuumina, kun viestejä ja kuvia lähetellään edes takaisin. Mutta minä tykkään!
Nyt taitaa kuitenkin vähän kutsua noi keittiöhommat!
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Rauhallista.
On taas kulunut aikaa viime kirjoittelusta. Välillä on tapahtunut paljon: hyviä ja iloisia asioita sekä kamalia ja surullisia asioita.
Mutta puhutaan niistä iloisista :) Olen ottanut TOSI rauhallisesti, tai no, keskittynyt kouluun ja suunnitteluun ja jättänyt töitä taka-alalle. Ja on kannattanut, jaksan nyt paljon paremmin. Sain viime maanantaina myös uuden työn, ohjaan MLL:n Hämeenlinnan yhdistykselle iltaisin loru- ja ipanajumppaa lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ihmettelin miksi kukaan ei ollut uskaltanut soittaa työn perään, vaikka meidänkin koulussa olisi ollut innokkaita. Kuulema pelotti? Soitin ja sain homman, seuraavaksi sain tietää että ensimmäiset ohjaukset on 2 päivän päästä siitä kun sain kuulla koko hommasta. Kiirehän siinä tuli kun oli päivä aikaa suunnitella 3:lle erilaiselle ryhmälle tuokiot. Mutta mielestäni meni tosi hyvin, ja sekä lapset ja heidän vanhempansa vaikuttivat tyytyväisiltä. Olin kyllä ihan elementissäni siellä hyppiessäni lasten keskellä. Ensi viikolla teemme mielikuvamaalausta: musiikkia soimaan, isot paperit lattiaan ja lapsilta kädet ja jalat paljaaksi. Ja ei kun sormiväreillä maalaamaan! Saas nähdä miten pärjätään.
Ryhmät on jaettu vauvoihin, 1-2 vuotiaisiin ja 2-4 vuotiaisiin. Vauvoissa nuorin on 2 kk ja vanhin 10 kk, aika haastavaa keksiä yhteistä leikkiä, kun pienin makaa ja isoin ei pysyisi millään paikoillaan! Vauvoja on 11 ja heidän äidit. Kuvitelkaa sitä huudon määrää, kun kaikille puetaan ulkovaatteita yhtäaikaa päälle, ja osa huutaa vaan myötätunnosta :) Sitten on 1-2 vuotiaat ja heidän äidit tai isät. N. 7 lasta, pienin 9 kk ja isoin taisi olla 1v8kk. Ja sitten ne ihanat 2-4 vuotiaat! Voi jestas miten ihania pakkauksia. Tykkään kovasti! Heti tuli kyselyitä ystäväpiiristä (perheellisiltä) että miksei Lahdessa ole moista toimintaa! Täytyy ottaa selvää onko, ja jos ei ole niin tietysti heti tarjoamaan!
Koulussa on alkanut uusia "lajeja", mielenkiintoisimpina paperi ja pahvityöt (jossa tehtiin paperia viime kerralla) ja kankaankuviointi. Aion kokeilla kasvivärjätä paperimassaa ja tehdä kierrätyspaperia oikein luomuna! Ja olen suunnitellut ihania printtejä, eli kuvioita joista valmistan seuloja ja painan kankaalle kuvioita. Ne olisi tarkoitus saada kesäksi jo markkinoille, valmiit kännypussit, kassit, pussukat ym. Ihanaa olla pitkästä aikaa innostunut! :) Joulunaika oli liian rankka, sellaiseen rääkkiin en ihan heti lähde uudestaan.
Tänään olen ollut koko päivän kotona, eilen juoksin kuin päätön kana ympäri kaupunkia oltuani viikon putkeen Hämeenlinnassa yötä ystävillä ja tehdessäni kouluhommia. Ja kävimme viikolla yhden luokallani olevan ystävän kanssa Hatha- joogassa Hämeenlinnassa! Olen harrastanut Astangajoogaa aiemmin, joten oli hyvin mielenkiintoista kokeilla hathaa, jonka on tarkoitus olla enemmän venyttelevää ja meditoivaa kuin astangan (jota ennen kutsuttiin nimellä voimajooga, ja ihan syystäkin!)Seuraavana päivänä tuntui kyllä kyljissä ja vatsassa että jotain on tehty, hyvä me!
Eksyin eilen viihteelle lahden yöhön toisen luokallani olevan ystävän kanssa ja tänään olen siis viettänyt kotipäivää piirtäen omakuvaa (koulutyö sekin)valokuvasta. Ihanaa! Ja kuva on onnistunut tosi hyvin! Yleensä olen niin kriittinen kun piirrän itseäni, kun siitä ei meinaa tulla näköistä millään (oma naama on niin tuttu, että siitä tuntee kaikki suun asennot ja nenänreiän paikat ja koot ja jos ne eivät ole työssä tasan paikoillaan, ei kuva näytä omasta mielestä itseltä, vaikka jonkun toisen mielestä näyttäisikin).
En viitsi mennä surullisiin asioihin, jätetään tämä näihin iloisiin! Kaikki kyllä aina järjestyy tavalla tai toisella.
Surullisillakin asioilla on tarkoituksensa (toivottavasti nekin selviävät meille lopulta:)
Mutta puhutaan niistä iloisista :) Olen ottanut TOSI rauhallisesti, tai no, keskittynyt kouluun ja suunnitteluun ja jättänyt töitä taka-alalle. Ja on kannattanut, jaksan nyt paljon paremmin. Sain viime maanantaina myös uuden työn, ohjaan MLL:n Hämeenlinnan yhdistykselle iltaisin loru- ja ipanajumppaa lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ihmettelin miksi kukaan ei ollut uskaltanut soittaa työn perään, vaikka meidänkin koulussa olisi ollut innokkaita. Kuulema pelotti? Soitin ja sain homman, seuraavaksi sain tietää että ensimmäiset ohjaukset on 2 päivän päästä siitä kun sain kuulla koko hommasta. Kiirehän siinä tuli kun oli päivä aikaa suunnitella 3:lle erilaiselle ryhmälle tuokiot. Mutta mielestäni meni tosi hyvin, ja sekä lapset ja heidän vanhempansa vaikuttivat tyytyväisiltä. Olin kyllä ihan elementissäni siellä hyppiessäni lasten keskellä. Ensi viikolla teemme mielikuvamaalausta: musiikkia soimaan, isot paperit lattiaan ja lapsilta kädet ja jalat paljaaksi. Ja ei kun sormiväreillä maalaamaan! Saas nähdä miten pärjätään.
Ryhmät on jaettu vauvoihin, 1-2 vuotiaisiin ja 2-4 vuotiaisiin. Vauvoissa nuorin on 2 kk ja vanhin 10 kk, aika haastavaa keksiä yhteistä leikkiä, kun pienin makaa ja isoin ei pysyisi millään paikoillaan! Vauvoja on 11 ja heidän äidit. Kuvitelkaa sitä huudon määrää, kun kaikille puetaan ulkovaatteita yhtäaikaa päälle, ja osa huutaa vaan myötätunnosta :) Sitten on 1-2 vuotiaat ja heidän äidit tai isät. N. 7 lasta, pienin 9 kk ja isoin taisi olla 1v8kk. Ja sitten ne ihanat 2-4 vuotiaat! Voi jestas miten ihania pakkauksia. Tykkään kovasti! Heti tuli kyselyitä ystäväpiiristä (perheellisiltä) että miksei Lahdessa ole moista toimintaa! Täytyy ottaa selvää onko, ja jos ei ole niin tietysti heti tarjoamaan!
Koulussa on alkanut uusia "lajeja", mielenkiintoisimpina paperi ja pahvityöt (jossa tehtiin paperia viime kerralla) ja kankaankuviointi. Aion kokeilla kasvivärjätä paperimassaa ja tehdä kierrätyspaperia oikein luomuna! Ja olen suunnitellut ihania printtejä, eli kuvioita joista valmistan seuloja ja painan kankaalle kuvioita. Ne olisi tarkoitus saada kesäksi jo markkinoille, valmiit kännypussit, kassit, pussukat ym. Ihanaa olla pitkästä aikaa innostunut! :) Joulunaika oli liian rankka, sellaiseen rääkkiin en ihan heti lähde uudestaan.
Tänään olen ollut koko päivän kotona, eilen juoksin kuin päätön kana ympäri kaupunkia oltuani viikon putkeen Hämeenlinnassa yötä ystävillä ja tehdessäni kouluhommia. Ja kävimme viikolla yhden luokallani olevan ystävän kanssa Hatha- joogassa Hämeenlinnassa! Olen harrastanut Astangajoogaa aiemmin, joten oli hyvin mielenkiintoista kokeilla hathaa, jonka on tarkoitus olla enemmän venyttelevää ja meditoivaa kuin astangan (jota ennen kutsuttiin nimellä voimajooga, ja ihan syystäkin!)Seuraavana päivänä tuntui kyllä kyljissä ja vatsassa että jotain on tehty, hyvä me!
Eksyin eilen viihteelle lahden yöhön toisen luokallani olevan ystävän kanssa ja tänään olen siis viettänyt kotipäivää piirtäen omakuvaa (koulutyö sekin)valokuvasta. Ihanaa! Ja kuva on onnistunut tosi hyvin! Yleensä olen niin kriittinen kun piirrän itseäni, kun siitä ei meinaa tulla näköistä millään (oma naama on niin tuttu, että siitä tuntee kaikki suun asennot ja nenänreiän paikat ja koot ja jos ne eivät ole työssä tasan paikoillaan, ei kuva näytä omasta mielestä itseltä, vaikka jonkun toisen mielestä näyttäisikin).
En viitsi mennä surullisiin asioihin, jätetään tämä näihin iloisiin! Kaikki kyllä aina järjestyy tavalla tai toisella.
Surullisillakin asioilla on tarkoituksensa (toivottavasti nekin selviävät meille lopulta:)
perjantai 4. tammikuuta 2008
Energiaa!!
Aloitin tänään uudella puhdilla tekemään kerrankin ITSELLENI jotain! Ainakin tuntuu siltä, etten ole tehnyt aikoihin mitään vain itselleni. Viime yönä yritin siirtää unirytmiä oikeaan aikaan, sillä maanantaina alkaa koulu ja herätä pitää kuudelta. Olen mennyt lomalla nukkumaan neljältä yöllä! Ja nytkin kello lähenee kahta.. Joka tapauksessa. Pyörin sängyssä ja sain idean huovuttaa itselleni kauniin villaliivin: kaapistakin löytyy täydellisesti minulle sopivaa terracottan väristä villaa! Aluksi ajattelin huovuttaa (koteloida)liivin sisään erään pilalle vanuneen viltin niin, että pinta olisi terraa ja nurja puoli harmaata. Mutta keksinkin loistoidean! En peitä villavilttiä villalla lainkaan, vaan jätän sen näkyviin, sillä viltti on väritykseltään hyvin kaunis. Siinä on lämmintä keltaista, ruskeaa, terracottaa, valkoista ja ripaus mustaa. Eli liivissä onkin vuorina viltti! Ja pinta siis edelleen terracottaa. Teen liiviin hupun, joka suipponee alas päin, kuin keskiaikaisessa liripipessa. Lisäksi valmistan siihen itse keraamiset napit, jotka savustan hienoiksi mustanpuhuviksi polton jälkeen. Sitten koristelen liivin luultavasti mustalla, ruskealla ja vihreällä villalla. Liivistä on tarkoitus tulla tyköistuva ja napakka, noin vyötärön korkeudelle ulottuva. Alla pidetään neuletta tai villapaitaa. Ha, sopii mainiosti näihin leutoihin talviin, mitä meille on näköjään tulossa tulevaisuudessa.
Työssä menee muutama viikko, sillä päätin että asetan kouluhommat tästä lähtien etualalle, mutta kun se on valmis, laitan varmasti kuvan tänne ja nettisivuilleni.
Kävin tänään keskiaikaystävälläni Heinolassa, ja taas heti välittömästi tuli hurja into ruveta vääntämään sitä muinaispukua (Euran emännän pukua), siihen lautanauhoja, tekemään pirtanauhaa ja valmistamaan neulakintaita. Jos vaikka ensi viikolla...? Junamatkat olisi loistavaa aikaa värkätä naulakintaita.
Nyt menen kuitenkin vielä hetkeksi mosaiikin maailmaan.
Työssä menee muutama viikko, sillä päätin että asetan kouluhommat tästä lähtien etualalle, mutta kun se on valmis, laitan varmasti kuvan tänne ja nettisivuilleni.
Kävin tänään keskiaikaystävälläni Heinolassa, ja taas heti välittömästi tuli hurja into ruveta vääntämään sitä muinaispukua (Euran emännän pukua), siihen lautanauhoja, tekemään pirtanauhaa ja valmistamaan neulakintaita. Jos vaikka ensi viikolla...? Junamatkat olisi loistavaa aikaa värkätä naulakintaita.
Nyt menen kuitenkin vielä hetkeksi mosaiikin maailmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
