Vauvauutisia!!!

Heipä hei pitkästä aikaa! Nyt VIHDOIN ja VIIMEIN saan kertoa uutisen: meille tulee vauva <3 Ihanaa! Laskettu aika on 27.9., eli kolmannella kuulla ollaan. Ensi viikolla meillä on ensimmäinen ultra ja lääkäri, kiva nähdä millainen olmi mahassa möngertää.

Ollaan tiedetty jo 2.2. lähtien, jolloin tein testin, ja nyt pikkuhiljaa kerrottu ihmisille meidän pikku salaisuudesta. Aika moni on ottanut uutisen aika yllättyneenä vastaan, ehkä siksi ettemme ole mainostaneet kenellekään että "no nyt meillä on jätetty sitten laastarit pois, heh heh" - mitä se nyt muille kuuluu :) Ajatella, jos tekemisessä olisikin mennyt vuosi muutaman hassun viikon sijaan, niin paineet olisivat olleet aika kovat siinäkin suhteessa.

No! Lähipiirissä on paljon pieniä lapsia, ja joka suunnasta pukkaa sitä sun tätä tavaraa: vaatteita (äidille ja lapselle), kestovaippoja, rattaita, vaunuja jne. Nauroin tänään, että hitsit munhan pitää tehdä lista tavaroista, mitä keneltäkin on tulossa. Näyttää siltä, ettei meidän kannata ottaa Kelan äitiyspakkausta, kun ainoa jota luultavasti ei ole tulossa kavereilta tai sukulaisilta on makuupussi! Mutta onneksi meillä on aikaa miettiä ja pyöritellä näitä juttuja vielä jokunen kuukausi :)

Kaikki on mennyt suht hienosti, pahoinvointia ei ole ollut, eikä myöskään outoja ruokahimoja. Väsyttää kovasti ja nälkä on hurja, ja ylävartalo-osasto kasvaa liian kovaa vauhtia omasta mielestäni. Olishan näissäkin jo riittänyt, ei niiden enää tarttis kasvaa! Hormonitoiminta on kanssa vilkastunut, iho reagoi ikävästi ja mielialat vaihtelee pakkasen ja helteen välillä aika huimaa tahtia. Mutta mulla on ihana mies ja se kestää tämän kyllä :) Nyt vielä jännitetään, josko meille olisikin tulossa kaksi samalla kertaa, sitä kun on molemmilla suvussa olemassa. Ei siinä, yksikin riittää ihan mainiosti ja siinä on hommaa ihan riittämiin asti.

Ainoa asia joka on huonosti, on tämä tyhmä pää!!!! Migreenin pitäisi loppua raskausaikana, mutta taidan olla sitten taas vaihteeksi esimerkkitapaus päinvastaisesta. Viimeksi toissayönä ollessamme mökillä iski migreeni, eikä mulla ollut mitään lääkkeitä mukana, tai no niin, panadoliahan tähän voi enää ottaa. Mutta sitäkään vähää ei ollut :( Joten pyörin tuskan kourissa koko pitkän yön ainoana helpotuksena jääkylmä rätti, joka kiedoin pääni ympärille ja mies, joka ritarillisesti jaksoi koko yön hieroa käsieni akupisteitä, pitääkseen kivun loitolla. Voi kertoa, että yö oli PIT-KÄ! Kun saavuimme seuraavana päivänä Lahteen, kävin kipaisemassa apteekista PAnadol Zappia, joka helpotti hieman, mutta vieläkin juilii pääkopassa inhottavasti. Toivon saavani ratkaisun ongelmaan olikos se nyt homeopaattisesta hieronnasta? Eräs Ipanajumppa- tyttösen äiti kärsi kovista migreenijaksoista raskauden aikana, ja sai niihin lääkäriltä lähetteen homeopaattiseen(?) hierontaan. Hänellä on 10 kerran kortti, mutta käytyään hoidoissa 3 kertaa, oli migreeni tipotiessään. Ja hartiat sinisenmustina hieronnan jäljiltä. Tyttönen on nyt 3 vuotias, eikä äidin migreenit ole vieläkään tulleet takaisin! Mahtavaa, mulle kanssa! En nimittäin kestä näitä kipuja. Tai no kestän tietysti, mutta vaihtoehtojakin on. Ja eikös se Dalai Lama sanonut että kaikki fyysinen kipu on pahasta ihmiselle ja kuluttaa tätä? Enkä haluaisi noita lääkkeitäkään syödä.

Sitten meitä pelottaa, jos tämä periytyy pikkutyypille... Mulla itselläni on migreeni todettu 2 vuotiaana, eli todennäköisesti olen kärsinyt siitä koko ikäni. Voi pientä surkimusraukkaa, jos se perii äitinsä taudin :( Sais ottaa noita isin geenejä käyttöönsä mielummin, sekun ei ole ikinä kipeänäkään. Muistan niin hyvin, miten kurjaa oli olla kipeänä sängyssä, kun mikään ei auttanut kipuun, ainoa mitä niin pienelle lapselle saattoi antaa oli Disperin, eikä se auta mitään. Äiti ja sisko istuivat vuoroissa sängyn laidalla hieroen käsien akupisteitä ja rauhoitellen. On se ollut varmasti rankkaa. Ja tätä kesti yleensä 1-3 päivää ja yötä. Huhhuh!! Typerä tauti, keksisivät tälle jonkun hoitokeinon jo! Mummo ehdotti, että ryhdyn syömään magnesiumia, epäilee itse että se on pitänyt hänen pahat kohtaukset loitolla jo vuosia. Meillä tämä migreeni on periytynyt, mummo kertoi että hänen isoisällään oli todella pahat migreenit, periytynyt viidenteen polveen asti siis.

Koulussa tulee olemaan rankkaa, tiedän sen jo nyt. Mutta yritän (vaikka se tuleekin olemaan vaikeata!) vaan suoriutua kaikesta, eli suorittaa kursseja pois alta hikkeilemättä yhtään. Mulla on jokin kummallinen tapa pingottaa koulussa, jos numerot ei ole vitosta, vähintään nelosta niin huonosti menee. Olen yrittänyt tähdentää itselleni, että kukaan ei katso niitä numeroita, ainoa mikä merkitsee on tutkinto. Olen jo sisäistänyt tämän, mutta vähän jännittää nähdä, miten saan tämän käytännössä toimimaan.

Ensi episodi koulussa on tosi rankka, koulupäivät venyvät 16-17 asti, ja alkavat joka aamu 8.15. JA mähän kuljen joka päivä lahdesta hämeenlinnaan sinne kouluun, eli ei ihan iisi juttu tule olemaan tämäkään episodi. Mutta onhan jotain odotettavaa :) Sitäpaitsi, meillä aikaa keramiikka koulussa, ja koska mä olen tehnyt sitä ennekin, luulen että saan tehtyä lisää astioita keskiaikaharrastustani varten. Ja sitten täytyy saada kaikki mahdolliset rästityöt suoritettua alta pois, ja niitä on kertynyt, voin kertoa! Ja yrityksen kirjanpito ja veroilmoitusasiat huutavat mulle jatkuvasti tuolta työhuoneesta, voi voi voi...

Nyt saimme lisäpuhtia myös keittiöremontille, sillä vessakin pitää rempata ennen vauvan tuloa. Ja auto vaihtaa. Ja vaikka mitä. Kyllä mä sitten odotan toukokuun puoliväliä, kun saan jäädä äitiyslomalle, ai että!

PS. Aloitan luultavasti 2 viikon päästä hommat muinaissepällä, mahtava juttu! Nyt vaan sitten pöristymään onnellisesti :)
PPS. Pitää varmaankin muuttaa blogin nimeä, vauvajuttuja luultavasti täällä puhelen tulevaisuudessa aika paljon :D