Näin se aika taas menee!
Olen hyvin onnellinen tällä hetkellä ja elämässä pyyhkii hyvin. Kiirettä tosin pitää koulun ja kodin välillä suhatessa ja töitä jakaessa, mutta kyllä me selvitään.
Tämänhetkinen murheenkryyni on meidän keittiöremontti, joka ei kerta kaikkiaan ota edistyäkseen. Tietenkään asiaa ei yhtään auta se, että mies tekee pitkää päivää ja harrastaa paljon ja se että mulla menee viikot aika pitkälti Hämeenlinnassa... Viikonloput haluaisi omistaa parisuhteelle ja sosiaaliselle elämälle ja sille, että saisi vaan olla ja lekotella. Päätimme kuitenkin raahata huomenna keittiön kaapistot alustaville paikoilleen ja päättää vihdoin sähköpistokkeiden paikat, jotta saisimme homman eteenpäin. Mutta vasta huomenna! Tänään teemme pitaleipiä ja katsomme leffan, jota olen odottanut liian kauan: Pan's Labyrinth eli El Laberinto del fauno, Guillermo del Toron huippuohjaus! Seuraavaksi voikin sitten ruveta odottelemaan del Toron ohjaustaidonnäytettä Hobitteihin (hassu puhua siitä monikossa, mutta elokuvia tulee kaksi. Toivottavasti del Toro päätyy sen ohjaamaan).
Mitäs tässä sitten sen kummempia. Lorujumpat on menneet hyvin, tosin niiden vetäminen on yllättävän rankkaa hommaa vaikka hauskaa onkin. Väsymystä yrittää pukata, mutta minä nukun sitten senkin edestä. (Nykyään tuntuu siltä, että nukun aina ja joka paikassa kun on mahdollisuus :D )
Lisäksi elokuinen kaason pestini teettää "työtä", kun olen morsiamen henkisenä tukena ja sanon mielipiteitäni pukuihin, kukkiin, väreihin ja sen semmoisiin. Iltaisin on nettilinjat kuumina, kun viestejä ja kuvia lähetellään edes takaisin. Mutta minä tykkään!
Nyt taitaa kuitenkin vähän kutsua noi keittiöhommat!
perjantai 8. helmikuuta 2008
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Rauhallista.
On taas kulunut aikaa viime kirjoittelusta. Välillä on tapahtunut paljon: hyviä ja iloisia asioita sekä kamalia ja surullisia asioita.
Mutta puhutaan niistä iloisista :) Olen ottanut TOSI rauhallisesti, tai no, keskittynyt kouluun ja suunnitteluun ja jättänyt töitä taka-alalle. Ja on kannattanut, jaksan nyt paljon paremmin. Sain viime maanantaina myös uuden työn, ohjaan MLL:n Hämeenlinnan yhdistykselle iltaisin loru- ja ipanajumppaa lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ihmettelin miksi kukaan ei ollut uskaltanut soittaa työn perään, vaikka meidänkin koulussa olisi ollut innokkaita. Kuulema pelotti? Soitin ja sain homman, seuraavaksi sain tietää että ensimmäiset ohjaukset on 2 päivän päästä siitä kun sain kuulla koko hommasta. Kiirehän siinä tuli kun oli päivä aikaa suunnitella 3:lle erilaiselle ryhmälle tuokiot. Mutta mielestäni meni tosi hyvin, ja sekä lapset ja heidän vanhempansa vaikuttivat tyytyväisiltä. Olin kyllä ihan elementissäni siellä hyppiessäni lasten keskellä. Ensi viikolla teemme mielikuvamaalausta: musiikkia soimaan, isot paperit lattiaan ja lapsilta kädet ja jalat paljaaksi. Ja ei kun sormiväreillä maalaamaan! Saas nähdä miten pärjätään.
Ryhmät on jaettu vauvoihin, 1-2 vuotiaisiin ja 2-4 vuotiaisiin. Vauvoissa nuorin on 2 kk ja vanhin 10 kk, aika haastavaa keksiä yhteistä leikkiä, kun pienin makaa ja isoin ei pysyisi millään paikoillaan! Vauvoja on 11 ja heidän äidit. Kuvitelkaa sitä huudon määrää, kun kaikille puetaan ulkovaatteita yhtäaikaa päälle, ja osa huutaa vaan myötätunnosta :) Sitten on 1-2 vuotiaat ja heidän äidit tai isät. N. 7 lasta, pienin 9 kk ja isoin taisi olla 1v8kk. Ja sitten ne ihanat 2-4 vuotiaat! Voi jestas miten ihania pakkauksia. Tykkään kovasti! Heti tuli kyselyitä ystäväpiiristä (perheellisiltä) että miksei Lahdessa ole moista toimintaa! Täytyy ottaa selvää onko, ja jos ei ole niin tietysti heti tarjoamaan!
Koulussa on alkanut uusia "lajeja", mielenkiintoisimpina paperi ja pahvityöt (jossa tehtiin paperia viime kerralla) ja kankaankuviointi. Aion kokeilla kasvivärjätä paperimassaa ja tehdä kierrätyspaperia oikein luomuna! Ja olen suunnitellut ihania printtejä, eli kuvioita joista valmistan seuloja ja painan kankaalle kuvioita. Ne olisi tarkoitus saada kesäksi jo markkinoille, valmiit kännypussit, kassit, pussukat ym. Ihanaa olla pitkästä aikaa innostunut! :) Joulunaika oli liian rankka, sellaiseen rääkkiin en ihan heti lähde uudestaan.
Tänään olen ollut koko päivän kotona, eilen juoksin kuin päätön kana ympäri kaupunkia oltuani viikon putkeen Hämeenlinnassa yötä ystävillä ja tehdessäni kouluhommia. Ja kävimme viikolla yhden luokallani olevan ystävän kanssa Hatha- joogassa Hämeenlinnassa! Olen harrastanut Astangajoogaa aiemmin, joten oli hyvin mielenkiintoista kokeilla hathaa, jonka on tarkoitus olla enemmän venyttelevää ja meditoivaa kuin astangan (jota ennen kutsuttiin nimellä voimajooga, ja ihan syystäkin!)Seuraavana päivänä tuntui kyllä kyljissä ja vatsassa että jotain on tehty, hyvä me!
Eksyin eilen viihteelle lahden yöhön toisen luokallani olevan ystävän kanssa ja tänään olen siis viettänyt kotipäivää piirtäen omakuvaa (koulutyö sekin)valokuvasta. Ihanaa! Ja kuva on onnistunut tosi hyvin! Yleensä olen niin kriittinen kun piirrän itseäni, kun siitä ei meinaa tulla näköistä millään (oma naama on niin tuttu, että siitä tuntee kaikki suun asennot ja nenänreiän paikat ja koot ja jos ne eivät ole työssä tasan paikoillaan, ei kuva näytä omasta mielestä itseltä, vaikka jonkun toisen mielestä näyttäisikin).
En viitsi mennä surullisiin asioihin, jätetään tämä näihin iloisiin! Kaikki kyllä aina järjestyy tavalla tai toisella.
Surullisillakin asioilla on tarkoituksensa (toivottavasti nekin selviävät meille lopulta:)
Mutta puhutaan niistä iloisista :) Olen ottanut TOSI rauhallisesti, tai no, keskittynyt kouluun ja suunnitteluun ja jättänyt töitä taka-alalle. Ja on kannattanut, jaksan nyt paljon paremmin. Sain viime maanantaina myös uuden työn, ohjaan MLL:n Hämeenlinnan yhdistykselle iltaisin loru- ja ipanajumppaa lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ihmettelin miksi kukaan ei ollut uskaltanut soittaa työn perään, vaikka meidänkin koulussa olisi ollut innokkaita. Kuulema pelotti? Soitin ja sain homman, seuraavaksi sain tietää että ensimmäiset ohjaukset on 2 päivän päästä siitä kun sain kuulla koko hommasta. Kiirehän siinä tuli kun oli päivä aikaa suunnitella 3:lle erilaiselle ryhmälle tuokiot. Mutta mielestäni meni tosi hyvin, ja sekä lapset ja heidän vanhempansa vaikuttivat tyytyväisiltä. Olin kyllä ihan elementissäni siellä hyppiessäni lasten keskellä. Ensi viikolla teemme mielikuvamaalausta: musiikkia soimaan, isot paperit lattiaan ja lapsilta kädet ja jalat paljaaksi. Ja ei kun sormiväreillä maalaamaan! Saas nähdä miten pärjätään.
Ryhmät on jaettu vauvoihin, 1-2 vuotiaisiin ja 2-4 vuotiaisiin. Vauvoissa nuorin on 2 kk ja vanhin 10 kk, aika haastavaa keksiä yhteistä leikkiä, kun pienin makaa ja isoin ei pysyisi millään paikoillaan! Vauvoja on 11 ja heidän äidit. Kuvitelkaa sitä huudon määrää, kun kaikille puetaan ulkovaatteita yhtäaikaa päälle, ja osa huutaa vaan myötätunnosta :) Sitten on 1-2 vuotiaat ja heidän äidit tai isät. N. 7 lasta, pienin 9 kk ja isoin taisi olla 1v8kk. Ja sitten ne ihanat 2-4 vuotiaat! Voi jestas miten ihania pakkauksia. Tykkään kovasti! Heti tuli kyselyitä ystäväpiiristä (perheellisiltä) että miksei Lahdessa ole moista toimintaa! Täytyy ottaa selvää onko, ja jos ei ole niin tietysti heti tarjoamaan!
Koulussa on alkanut uusia "lajeja", mielenkiintoisimpina paperi ja pahvityöt (jossa tehtiin paperia viime kerralla) ja kankaankuviointi. Aion kokeilla kasvivärjätä paperimassaa ja tehdä kierrätyspaperia oikein luomuna! Ja olen suunnitellut ihania printtejä, eli kuvioita joista valmistan seuloja ja painan kankaalle kuvioita. Ne olisi tarkoitus saada kesäksi jo markkinoille, valmiit kännypussit, kassit, pussukat ym. Ihanaa olla pitkästä aikaa innostunut! :) Joulunaika oli liian rankka, sellaiseen rääkkiin en ihan heti lähde uudestaan.
Tänään olen ollut koko päivän kotona, eilen juoksin kuin päätön kana ympäri kaupunkia oltuani viikon putkeen Hämeenlinnassa yötä ystävillä ja tehdessäni kouluhommia. Ja kävimme viikolla yhden luokallani olevan ystävän kanssa Hatha- joogassa Hämeenlinnassa! Olen harrastanut Astangajoogaa aiemmin, joten oli hyvin mielenkiintoista kokeilla hathaa, jonka on tarkoitus olla enemmän venyttelevää ja meditoivaa kuin astangan (jota ennen kutsuttiin nimellä voimajooga, ja ihan syystäkin!)Seuraavana päivänä tuntui kyllä kyljissä ja vatsassa että jotain on tehty, hyvä me!
Eksyin eilen viihteelle lahden yöhön toisen luokallani olevan ystävän kanssa ja tänään olen siis viettänyt kotipäivää piirtäen omakuvaa (koulutyö sekin)valokuvasta. Ihanaa! Ja kuva on onnistunut tosi hyvin! Yleensä olen niin kriittinen kun piirrän itseäni, kun siitä ei meinaa tulla näköistä millään (oma naama on niin tuttu, että siitä tuntee kaikki suun asennot ja nenänreiän paikat ja koot ja jos ne eivät ole työssä tasan paikoillaan, ei kuva näytä omasta mielestä itseltä, vaikka jonkun toisen mielestä näyttäisikin).
En viitsi mennä surullisiin asioihin, jätetään tämä näihin iloisiin! Kaikki kyllä aina järjestyy tavalla tai toisella.
Surullisillakin asioilla on tarkoituksensa (toivottavasti nekin selviävät meille lopulta:)
perjantai 4. tammikuuta 2008
Energiaa!!
Aloitin tänään uudella puhdilla tekemään kerrankin ITSELLENI jotain! Ainakin tuntuu siltä, etten ole tehnyt aikoihin mitään vain itselleni. Viime yönä yritin siirtää unirytmiä oikeaan aikaan, sillä maanantaina alkaa koulu ja herätä pitää kuudelta. Olen mennyt lomalla nukkumaan neljältä yöllä! Ja nytkin kello lähenee kahta.. Joka tapauksessa. Pyörin sängyssä ja sain idean huovuttaa itselleni kauniin villaliivin: kaapistakin löytyy täydellisesti minulle sopivaa terracottan väristä villaa! Aluksi ajattelin huovuttaa (koteloida)liivin sisään erään pilalle vanuneen viltin niin, että pinta olisi terraa ja nurja puoli harmaata. Mutta keksinkin loistoidean! En peitä villavilttiä villalla lainkaan, vaan jätän sen näkyviin, sillä viltti on väritykseltään hyvin kaunis. Siinä on lämmintä keltaista, ruskeaa, terracottaa, valkoista ja ripaus mustaa. Eli liivissä onkin vuorina viltti! Ja pinta siis edelleen terracottaa. Teen liiviin hupun, joka suipponee alas päin, kuin keskiaikaisessa liripipessa. Lisäksi valmistan siihen itse keraamiset napit, jotka savustan hienoiksi mustanpuhuviksi polton jälkeen. Sitten koristelen liivin luultavasti mustalla, ruskealla ja vihreällä villalla. Liivistä on tarkoitus tulla tyköistuva ja napakka, noin vyötärön korkeudelle ulottuva. Alla pidetään neuletta tai villapaitaa. Ha, sopii mainiosti näihin leutoihin talviin, mitä meille on näköjään tulossa tulevaisuudessa.
Työssä menee muutama viikko, sillä päätin että asetan kouluhommat tästä lähtien etualalle, mutta kun se on valmis, laitan varmasti kuvan tänne ja nettisivuilleni.
Kävin tänään keskiaikaystävälläni Heinolassa, ja taas heti välittömästi tuli hurja into ruveta vääntämään sitä muinaispukua (Euran emännän pukua), siihen lautanauhoja, tekemään pirtanauhaa ja valmistamaan neulakintaita. Jos vaikka ensi viikolla...? Junamatkat olisi loistavaa aikaa värkätä naulakintaita.
Nyt menen kuitenkin vielä hetkeksi mosaiikin maailmaan.
Työssä menee muutama viikko, sillä päätin että asetan kouluhommat tästä lähtien etualalle, mutta kun se on valmis, laitan varmasti kuvan tänne ja nettisivuilleni.
Kävin tänään keskiaikaystävälläni Heinolassa, ja taas heti välittömästi tuli hurja into ruveta vääntämään sitä muinaispukua (Euran emännän pukua), siihen lautanauhoja, tekemään pirtanauhaa ja valmistamaan neulakintaita. Jos vaikka ensi viikolla...? Junamatkat olisi loistavaa aikaa värkätä naulakintaita.
Nyt menen kuitenkin vielä hetkeksi mosaiikin maailmaan.
tiistai 1. tammikuuta 2008
Hyvää uutta vuotta!
Omani vietin rauhallisesti kotona ja maalla, ja oltuani kuskina alkuillan, tulimme kotiin kahden aikaan aamulla, jolloin avasin pienen kuohuviinipullon ja telkkarin. Katsoin hyvällä omallatunnolla Sinkkuelämää maratonin ja tiedän vihdoin miten sarja päättyi, ja tietysti tippa linssissä vähän väliä... Nukkumaan menin puoli kuusi aamulla ja tänään heräsimme puoli viisi!Iltapäivällä, ihan uskomatonta. Siitä lähtien olen lukenut kirjaa Harry Potter and the deadly hallows ja voin kertoa että se on ihan tajuttoman hyvä! Viisi tuntia pelkkää lukemista takana, mitään muuta ei kuule eikä näe. Otin pienen tauon kuitenkin, kävimme lenkillä ja ajattelin tulla tietokoneelle muutamaksi minuutiksi.
Tein paljon uudenvuodenlupauksia ja yhden toiveen. Toivottavasti pidän lupaukseni ja saan toiveeni. Toivetta en kerro, mutta lupasin itselleni asettaa koulun etusijalle tästä lähtien ja käyttää aikani paremmin. Toisinsanoen yritän välttää paniikkitilanteita ja tehdä hommat heti kun ne tulee tehtäviksi, eikä edellisenä iltana/yönä. Sain ensimmäisen numeroni koulusta (punonnasta, olenkin aikaisemmin kertonut siitä ja liitin tänne kuvan yhdestä työstäni, siitä nukensängystä) ja olin puulla päähän lyöty saatuani numeron 5. Luulin että arvostelu on tiukempi tai sitten olen vaan itse niin älyttömän tarkka omista tekeleistäni, etten ikinä antaisi itselleni 5 kurssista, jossa olisi omalla kohdallani ollut parantamisen varaa. Toisaalta: jos mitään parannettavanvaraa ei olisi, niin miksi opiskelisin?
Varvas voi ihan hyvin, siitä lähtee kohta kynsi yök. Mutta se siis paranee. Kävin jopa viime viikonloppuna tanssimassa sillä ja hyvin toimi. Aiomme myös lähteä luokkakaverini kanssa lähiaikoina DTM:ään Helsinkiin, en ole ikinä käynyt siellä. Ystäväni kertoi, että paikka on kuin mulle tehty, joten en jaksa odottaa!Muuten tajusin juuri, että ensimmäistä kertaa aikoihin mulla on viikonloppuja edessä joissa ei ole mitään merkintöjä! Vapaita viikonloppuja tehdä mitä huvittaa! Siksi lähdin viime viikonloppunakin viihteelle, vaikka en ollut suunnitellut mitään sen suuntaistakaan. Taisin lähteä siksi, että kerrankin saatoin!
Nyt takaisin Harry Potteri- maailmaan, ehkä saan kirjan luettua tänä yönä, onhan mun unirytmikin mennyt ihan sekaisin, miksi siis muuttaa sitä. Alle 200 sivua lukematta :D
Tein paljon uudenvuodenlupauksia ja yhden toiveen. Toivottavasti pidän lupaukseni ja saan toiveeni. Toivetta en kerro, mutta lupasin itselleni asettaa koulun etusijalle tästä lähtien ja käyttää aikani paremmin. Toisinsanoen yritän välttää paniikkitilanteita ja tehdä hommat heti kun ne tulee tehtäviksi, eikä edellisenä iltana/yönä. Sain ensimmäisen numeroni koulusta (punonnasta, olenkin aikaisemmin kertonut siitä ja liitin tänne kuvan yhdestä työstäni, siitä nukensängystä) ja olin puulla päähän lyöty saatuani numeron 5. Luulin että arvostelu on tiukempi tai sitten olen vaan itse niin älyttömän tarkka omista tekeleistäni, etten ikinä antaisi itselleni 5 kurssista, jossa olisi omalla kohdallani ollut parantamisen varaa. Toisaalta: jos mitään parannettavanvaraa ei olisi, niin miksi opiskelisin?
Varvas voi ihan hyvin, siitä lähtee kohta kynsi yök. Mutta se siis paranee. Kävin jopa viime viikonloppuna tanssimassa sillä ja hyvin toimi. Aiomme myös lähteä luokkakaverini kanssa lähiaikoina DTM:ään Helsinkiin, en ole ikinä käynyt siellä. Ystäväni kertoi, että paikka on kuin mulle tehty, joten en jaksa odottaa!Muuten tajusin juuri, että ensimmäistä kertaa aikoihin mulla on viikonloppuja edessä joissa ei ole mitään merkintöjä! Vapaita viikonloppuja tehdä mitä huvittaa! Siksi lähdin viime viikonloppunakin viihteelle, vaikka en ollut suunnitellut mitään sen suuntaistakaan. Taisin lähteä siksi, että kerrankin saatoin!
Nyt takaisin Harry Potteri- maailmaan, ehkä saan kirjan luettua tänä yönä, onhan mun unirytmikin mennyt ihan sekaisin, miksi siis muuttaa sitä. Alle 200 sivua lukematta :D
maanantai 17. joulukuuta 2007
Yöjupinaa
Ihan uskomatonta. Luulisi, että kun saa jonkun työn pois alta, jota on väsännyt viimeiset puoli vuotta, tuntisi olonsa keventyneeksi. Että olisi taakka poistettu harteilta. Pöh! Edelliset taakat vaan nuosee yhden rapun ylöspäin ja siinä sitä ollaan.
Odotan kovasti lomaa. Vielä olisi muutama iso työ tyhtävänä tällä viikolla, enkä tiedä jaksanko oikein? Ja koulutenttejä, tai yksi ainakin. Sekä portfolio, ei mikään pienitöinen sekään.
Tänään puhkasin varpaani, siellä oli niin kova paine sisällä. Kipu on hellittänyt huomattavasti, enkä tänään ole ottanut yhtään lääkettä, jee! Sain äsken myös huovutettua kaksi hattua, jotka jatkavat huomenna matkaansa uusille omistajilleen. Huovutus tapahtui kontallaan. Kylpyhuoneessa. Kolme tuntia. Murtuneella varpaalla!!! Mutta sain kuin sainkin nuo murheenkryynit valmiiksi ja voin siirtyä seuraaviin.
Voimia ja jaksamista kaikille pinnistelijöille!
Odotan kovasti lomaa. Vielä olisi muutama iso työ tyhtävänä tällä viikolla, enkä tiedä jaksanko oikein? Ja koulutenttejä, tai yksi ainakin. Sekä portfolio, ei mikään pienitöinen sekään.
Tänään puhkasin varpaani, siellä oli niin kova paine sisällä. Kipu on hellittänyt huomattavasti, enkä tänään ole ottanut yhtään lääkettä, jee! Sain äsken myös huovutettua kaksi hattua, jotka jatkavat huomenna matkaansa uusille omistajilleen. Huovutus tapahtui kontallaan. Kylpyhuoneessa. Kolme tuntia. Murtuneella varpaalla!!! Mutta sain kuin sainkin nuo murheenkryynit valmiiksi ja voin siirtyä seuraaviin.
Voimia ja jaksamista kaikille pinnistelijöille!
torstai 13. joulukuuta 2007
Tekevälle sattuu
Mursinpa sitten varpaani eilen koulussa, tämä tästä vielä puuttui :D Elävän mallin piirustustunnilla ollessani maalausteline prakasi. Piirsin juuri hiilellä, kun piirustusalustana ollut monen kilon painoinen jätepuulevy tipahti itsestään alas ja laskeutui sopivasti jalalleni.Ja juuri olin ajatellut, että nyt en kyllä enää jaksa piirtää tätä, voisin mennä vaikka tonne sohvalle makoilemaan. Pääsin toki sohvalle, mutta murtuneen varpaan kanssa, jee jee... Kipu oli niin kova, että meinasin pyörtyä ja oksentaa, lopuksi tuli kuitenkin vaan itku (hei ja sekin sitten opiskelija-opettaja kokouksessa, jonne jouduin menemään luokan pj:n osassa, olisiko parempaa paikkaa voinut olla?)
Kävin sairaalassa, jossa jalka kuvattiin. Murtuma on kaiken lisäksi niin pieni, ettei sille voi tehdä mitään. Ukkovarpaan päästä lohkesi pala, jota ei pienuutensa takia voi piikata kiinni. "Tämä tulee olemaan sitten tosi kipeä, kävelet n. 3 viikon päästä kunnolla" sanoi lääkäri ja antoi reseptin Burana 800:lle.
Nyt sitten tappelen vakuutusyhtiöiden kanssa, sillä voi olla ettei kukaan korvaa menetetyjä ansioita minulle. Oma vakuutus korvaa työ-ja vapaa-ajan, muttei koulaikaa. Kouluvakuutus taas korvaa hoidoista koituvat maksut. HOHHOIJAAA sanon vaan!
JA kaiken lisäksi en päässyt luokkakavereiden kanssa joulusiidereille enkä koulun puurojuhlaan, jonne olisin ehdottomasti halunnut mennä.
Tänä aamuna heräsin potkaisemalla kipeän varpaani tuoliin, aijai kun teki hyvää!! Mikä siinä onkin, että nuo varpaat ovat alituiseen tiellä?!?
No, tässä sairaslomalla mulla onkin hyvää aikaa tehdä kaikenlaisia pikkuhommia. Taidan aloittaa joulkorttien kirjoittamisella. Buranan voimin...
Kävin sairaalassa, jossa jalka kuvattiin. Murtuma on kaiken lisäksi niin pieni, ettei sille voi tehdä mitään. Ukkovarpaan päästä lohkesi pala, jota ei pienuutensa takia voi piikata kiinni. "Tämä tulee olemaan sitten tosi kipeä, kävelet n. 3 viikon päästä kunnolla" sanoi lääkäri ja antoi reseptin Burana 800:lle.
Nyt sitten tappelen vakuutusyhtiöiden kanssa, sillä voi olla ettei kukaan korvaa menetetyjä ansioita minulle. Oma vakuutus korvaa työ-ja vapaa-ajan, muttei koulaikaa. Kouluvakuutus taas korvaa hoidoista koituvat maksut. HOHHOIJAAA sanon vaan!
JA kaiken lisäksi en päässyt luokkakavereiden kanssa joulusiidereille enkä koulun puurojuhlaan, jonne olisin ehdottomasti halunnut mennä.
Tänä aamuna heräsin potkaisemalla kipeän varpaani tuoliin, aijai kun teki hyvää!! Mikä siinä onkin, että nuo varpaat ovat alituiseen tiellä?!?
No, tässä sairaslomalla mulla onkin hyvää aikaa tehdä kaikenlaisia pikkuhommia. Taidan aloittaa joulkorttien kirjoittamisella. Buranan voimin...
lauantai 8. joulukuuta 2007
"Veino" tuulahdus Wetterhoffilta
Hauskaa, minusta tuntuu että jokainen juttuni alkaa sanoilla "apua mikä kiire!" mutta niin on taaskin laita. Viime kirjoittelustanikin on jo yli 10 päivää, vaikka luulin kirjoittaneeni juuri äsken. Siitä huomaa ajan kulun kaikista parhaiten.
Tänään oli hyvä päivä! Olin Wetterhoffin korttelijoulussa -eli omassa koulussani- myymässä ja väkeä oli kuin pipoa. Koko päivän tikutin hiki päässä neulattuja tonttuja, etteivät ne loppuisi kesken ja pelkäsin korteille käyvän samoin, vaikka otin niitäkin reilusti mukaan. Ihan uskomaton väenpaljous. Kerran pääsin vessassa käymään koko päivän aikana. Ehdottomasti paras myyntikeikka koko jouluna.
Minua harmitti kovasti, kun jouduin perumaan viime viikonlopun Porvoon taidetehtaan joulumarkkinat, mutta minun oli pakko, koska fysiikkani vaati niin. Otin (muka)rennosti viikonlopun ja olin täällä Lahdessa. Harmi, sillä Porvoossa oli ollut myös kuulema mahtava meininki. No, menen sinne ensi vuonna, kaikkea ei voi ehtiä eikä jaksaa.
Siitä puheenollen, kävimme eilen pystyttämässä jouluikkunani Finnmatkojen Lahden toimipisteen ikkunaan. Sain viimein pukin, muorin ja porot tehtyä ja olin kyllä tyytväinen, varsinkin joulupukkiin. Tein hahmot käyttäen kehikkona katiskaverkkoa jonka vuorasin vanulla. Kieritin siihen päälle villaa ohuina kaistaleina jonka neulasin kevyseti kiinni alla olevaan vanuun. Kasvot tein kunnolla neulaten, kuten kaikki muutkin työni. Pukki olisi mennyt heti kaupaksi, mutten voinut myydä sitä tietenkään. En edes ajatellut myyväni hahmoja, sillä tarvitsen somisteita, jotka ovat omatekemiäni.
Tiistaina teemme vaihtokaupat:minä saan shamaanirummun ja rummun tekijä saa noidan. Mahtava juttu! Laitan kuvan tänne, kunhan saan rummun käsiini. Täytyy opetella käyttämään sitäkin. Tosin minun pitää vielä ommella noita kasaan, sillä senkin oli tarkoitus olla vain somiste, mutta toisin kävi.
Odotan kovasti joululomaa. En muista, koska olisin viimeksi odottanut sitä näin paljon? Koulua on vielä kaksi viikkoa, ja sitten onki joulu. Eli minulla on vielä hyvää aikaa hankkia joululahjat...Ja lähettää kortit. Onneksi tällä kertaa minulla on kortit olemassa, nuo omani tietysti. Jos muistaisi merkit hommata joku päivä vielä.
Mutta ennen joulua on vielä voivoi vaikka mitä... Kaksi lehtijuttua pitää kirjoittaa ja valmistaa niissä tehtävät koristeet. Toinen lehtijuttu tulee ensi perjantaina. Kranssijuttu, joka oli viime perjantain lehdessä, oli oikein hyvä. Tosin suurin kuvista oli vähän hölmö (jos joku tuttu sattuisi lukemaan tätä), mutta muuten onnistunut juttu.
Kouluhommat vaatisivat myös vähän panostamista, mutta ehkä ne siinä menevät sivussa! Tänään olisi tiedossa 70- luvun pippalot, jonne olen luvannut mennä. Väsyttää vaan niin vietävästi, että tällä hetkellä jäisin mieluummin omaan sohvaan tai sänkyyn makaamaan ja syömään. Mutta ehkä tästä vielä piristyn. Jos vaikka nukkuisin pikku päikkärit!
Tänään oli hyvä päivä! Olin Wetterhoffin korttelijoulussa -eli omassa koulussani- myymässä ja väkeä oli kuin pipoa. Koko päivän tikutin hiki päässä neulattuja tonttuja, etteivät ne loppuisi kesken ja pelkäsin korteille käyvän samoin, vaikka otin niitäkin reilusti mukaan. Ihan uskomaton väenpaljous. Kerran pääsin vessassa käymään koko päivän aikana. Ehdottomasti paras myyntikeikka koko jouluna.
Minua harmitti kovasti, kun jouduin perumaan viime viikonlopun Porvoon taidetehtaan joulumarkkinat, mutta minun oli pakko, koska fysiikkani vaati niin. Otin (muka)rennosti viikonlopun ja olin täällä Lahdessa. Harmi, sillä Porvoossa oli ollut myös kuulema mahtava meininki. No, menen sinne ensi vuonna, kaikkea ei voi ehtiä eikä jaksaa.
Siitä puheenollen, kävimme eilen pystyttämässä jouluikkunani Finnmatkojen Lahden toimipisteen ikkunaan. Sain viimein pukin, muorin ja porot tehtyä ja olin kyllä tyytväinen, varsinkin joulupukkiin. Tein hahmot käyttäen kehikkona katiskaverkkoa jonka vuorasin vanulla. Kieritin siihen päälle villaa ohuina kaistaleina jonka neulasin kevyseti kiinni alla olevaan vanuun. Kasvot tein kunnolla neulaten, kuten kaikki muutkin työni. Pukki olisi mennyt heti kaupaksi, mutten voinut myydä sitä tietenkään. En edes ajatellut myyväni hahmoja, sillä tarvitsen somisteita, jotka ovat omatekemiäni.
Tiistaina teemme vaihtokaupat:minä saan shamaanirummun ja rummun tekijä saa noidan. Mahtava juttu! Laitan kuvan tänne, kunhan saan rummun käsiini. Täytyy opetella käyttämään sitäkin. Tosin minun pitää vielä ommella noita kasaan, sillä senkin oli tarkoitus olla vain somiste, mutta toisin kävi.
Odotan kovasti joululomaa. En muista, koska olisin viimeksi odottanut sitä näin paljon? Koulua on vielä kaksi viikkoa, ja sitten onki joulu. Eli minulla on vielä hyvää aikaa hankkia joululahjat...Ja lähettää kortit. Onneksi tällä kertaa minulla on kortit olemassa, nuo omani tietysti. Jos muistaisi merkit hommata joku päivä vielä.
Mutta ennen joulua on vielä voivoi vaikka mitä... Kaksi lehtijuttua pitää kirjoittaa ja valmistaa niissä tehtävät koristeet. Toinen lehtijuttu tulee ensi perjantaina. Kranssijuttu, joka oli viime perjantain lehdessä, oli oikein hyvä. Tosin suurin kuvista oli vähän hölmö (jos joku tuttu sattuisi lukemaan tätä), mutta muuten onnistunut juttu.
Kouluhommat vaatisivat myös vähän panostamista, mutta ehkä ne siinä menevät sivussa! Tänään olisi tiedossa 70- luvun pippalot, jonne olen luvannut mennä. Väsyttää vaan niin vietävästi, että tällä hetkellä jäisin mieluummin omaan sohvaan tai sänkyyn makaamaan ja syömään. Mutta ehkä tästä vielä piristyn. Jos vaikka nukkuisin pikku päikkärit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
