Mursinpa sitten varpaani eilen koulussa, tämä tästä vielä puuttui :D Elävän mallin piirustustunnilla ollessani maalausteline prakasi. Piirsin juuri hiilellä, kun piirustusalustana ollut monen kilon painoinen jätepuulevy tipahti itsestään alas ja laskeutui sopivasti jalalleni.Ja juuri olin ajatellut, että nyt en kyllä enää jaksa piirtää tätä, voisin mennä vaikka tonne sohvalle makoilemaan. Pääsin toki sohvalle, mutta murtuneen varpaan kanssa, jee jee... Kipu oli niin kova, että meinasin pyörtyä ja oksentaa, lopuksi tuli kuitenkin vaan itku (hei ja sekin sitten opiskelija-opettaja kokouksessa, jonne jouduin menemään luokan pj:n osassa, olisiko parempaa paikkaa voinut olla?)
Kävin sairaalassa, jossa jalka kuvattiin. Murtuma on kaiken lisäksi niin pieni, ettei sille voi tehdä mitään. Ukkovarpaan päästä lohkesi pala, jota ei pienuutensa takia voi piikata kiinni. "Tämä tulee olemaan sitten tosi kipeä, kävelet n. 3 viikon päästä kunnolla" sanoi lääkäri ja antoi reseptin Burana 800:lle.
Nyt sitten tappelen vakuutusyhtiöiden kanssa, sillä voi olla ettei kukaan korvaa menetetyjä ansioita minulle. Oma vakuutus korvaa työ-ja vapaa-ajan, muttei koulaikaa. Kouluvakuutus taas korvaa hoidoista koituvat maksut. HOHHOIJAAA sanon vaan!
JA kaiken lisäksi en päässyt luokkakavereiden kanssa joulusiidereille enkä koulun puurojuhlaan, jonne olisin ehdottomasti halunnut mennä.
Tänä aamuna heräsin potkaisemalla kipeän varpaani tuoliin, aijai kun teki hyvää!! Mikä siinä onkin, että nuo varpaat ovat alituiseen tiellä?!?
No, tässä sairaslomalla mulla onkin hyvää aikaa tehdä kaikenlaisia pikkuhommia. Taidan aloittaa joulkorttien kirjoittamisella. Buranan voimin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti