Ja tää näsrästyksen määrä on jotain ihan uskomatonta. Alkoi ihan yllättäen viikolla 24 ja on siitä lähtien piinannut. Ällöttävää! Tosin kun tossa luin, että viikolla 11 mulla on ollut 5 päivän migreeniputki, flunssa, nukkumisvaikeuksia ja paha olo, niin kyllä mä mieluummin tän närästyksen valitsen :)
Jalka on parantunut ihan ok. Enää en linkuta, mutta öisin on vielä vähän vaikeaa ja aamulla meno kankeaa. Varsinkin viime lauantaina, kun miehen serkulla oli häät, niin olihan siellä pakko danssata. Seuraavana aamuna tuntui kyllä jalassa. Eikä sen puoleen, väsymyksen määrä oli taas jotain ihan hullua. Jos jonnekin lähtee (hei ja mä tulin kotiin jo klo 23, tosin takana oli 12 tuntinen juhlapäivä, mutta silti!)niin saa varautua kaksi päivää kestävään väsymykseen. Mietin, miltä morsiamesta tuntui, hänellä on kuukauden päästä laskettu aika, huhhuh!
Ompelin itselleni häihin aivan ihanan (muidenkin mielestä, ei vaan omasta :) mekon. Tosin kaavoitin sitä kaksi päivää, sillä justiinsa siitä mallista mitä halusin varioida, ei ollut kaavoja lainkaan. Olin kyllä samaan aikaan Ulpukassa töissä, joten ihan täyspäiväistä kaavoitusta en tehnyt. Ompelin mekon vanhasta 70- luvun pussilakanasta, ja siitä tais tulla heti mun lempparimekko. Värityksenä vihreä, sinapinkeltainen, oranssi, ruskea ja valkoinen, joista siis pinnalla isoja kukkakuvioita. Onhan kangas toki vähän kulunut, mutta ei se haittaa :) Kun saisin niitä kuvia tänne laitettua...
Sitten olimme rakkauteni kanssa kuuntelemassa maanantaina (nimppareiden kunniaksi;) BonJovia stadikalla ja oli kyllä aika nostalgista. Harmitti vaan, kun en saanut viedä mukanani mitään juotavaa ja meillä ei tietenkään ollut käteistä rahaa mukana, kun ei sitä nykyään oikein enää tarvitse... Ja paikat oli kentältä. Jossain vaiheessa mua alkoi pyörryttämään ihan hirveesti ja kysyin järkkäriltä että mistä täältä saa vettä. Neuvoi anniskelualueelle... Hirvee paikka! Mentiin sinne miehen kanssa, ja saatiin raavittua taskunpohjilta kasaan 1,80 €. Vesi olis maksanut sen 2 €, mutta sanoin sille myyjälle että oon raskaana ja pyörryn kohta, niin se sanoi että maksaa vaikka omasta pussistaan sen puuttuvan osuuden. Kiltti! Sit tosin järkkärit ei meinanneet päästää meitä pois sieltä anniskelualueelta, koska "mitään juomia ei saa viedä sieltä pois". Sanoin, että en tod. jää tän mahani kanssa tänne, niin päästivät. Mies oli jo ihan hermona ja meinasi että eiköhän lähdetä kotiin vaan, että ei se ole pystymahojen paikka :D Oli meitä siellä muitakin. Jostain syystä mua alkoi vaan heikottamaan. Mutta se vesi auttoikin siihen melkein heti.
Tällä hetkellä mua työllistää muuten Lapponia taloilta tullut maskottipukutilaus. Onneksi päättivät tilata aluksi yhden puvun ja sitten heinäkuussa mahdollisesti toisen, sillä alkuperäisessä tilauksessa molemmat puvut piti saada Vaasan asuntomessuille 10.7., ei pelkästään tätä yhtä. Tosi kiva tehdä tuollaista isoa projektia vaihteeksi, tosin pienemmät saivat nyt vähän lykkäystä.
Olen jo alkanut odottamaan elokuuta ja lomaa. Ihanaa! Lähdetään rakkaani kanssa ihan kahdestaan rauhoittumaan mökeille (kiva kun on niin paljon tässä lähellä paikkoja minne voi mennä :) Tuntuu, että viime aikoina en mitään muuta tee, kun narisen ja valitan kaikesta. Ei varmasti oo helppoa!
Muuten vauvan liikkeet on jo aika messeviä. Maha hytkyy kun tyyppi monottaa menemään, uusin aluevaltaus on tosiaan toi vatsalaukku. Tosi herkullisen tuntuista, varsinkin kun tätä närästystä on nyt liikkeellä... Kivalta tuntuu, kun lapsi pyörii ja tunnen ehkä pyllyn ja olkapäät kun hän siellä vaihtelee asentoa. Hauska tyyppi :D
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Sattui... :(
Kaaduin eilen portaissa kun olin palaamassa töissä kahvitauolta. Tulin portaat kuperkeikkasarjalla alas asti ja satutin kädet ja jalat ikävästi. Kuin ihmeen kaupalla en kolhinut mahanseutua ollenkaan! Enkä päätä enkä selkää. Vasemmasta jalasta meni kuitenkin polvi niin mäsäksi, ettei sillä pysty juurikaan kävelemään ja kipu on aika kova :( Mutta voin kertoa, että säikähdin vielä enemmän!
Heti kun tajusin, lähdin pukuhuoneisiin soittamaan äidille, tarkistin ettei tullut verta ja kuuntelin mahaa. Samalla yritin itkun seasta sopertaa äitille, että olen kaatunut portaissa ja että säikähdin ihan hirveesti. Ei äiti saanut muuta selvää, kuin että olin kaatunut. Myöhemmin kun kerroin jutun uudestään, äiti järkyttyi kuullessaan että olen tullut portaat rytinällä alas! Soitin Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa ne sanoi samaa kuin äiti: jos veristä vuotoa ei tule, eikä supistele etkä kolhinut mahaa, ei lapsella ole mitään hätää. Se on hyvin suojattuna mahassa. Äiti oli huolissaan, että saan jalan hoidettua ja itseni rauhoitettua. Onneksi lapsi alkoi liikkua melkein heti, joten ei sillä varmaankaan mitään hätää ollut.
Sain sairaslomaa ja olisin saanut kepit, mutta pelkään että tulen vaan kipeämmäksi keppien kanssa, niin en ottanut niitä. Tänä aamuna, kun en päässyt sängystä liikkeelle, solvasin itseäni kun en ollut tajunnut ottaa keppejä! Pitää liikkua siis seiniä pitkin.
Mies oli serkkunsa polttareissa, enkä viitsinyt soittaa ja pelästyttää häntä suotta ennekuin olin vähän rauhoittunut. No mies oli heti hädissään mitä "pystymahalle" kävi ja pystynkö ajamaan itse ja pitääkö heittää ja olenko kunnossa! En halunnut kuitenkaan, että jää paitsi kivoista polttareista niin sanoin pärjääväni. Ja pärjäsinhän minä, kun ensijärkytyksestä selvisin. Mies soitti kyllä tiuhaan ja kyseli vointiani :)Nyt meitä on sitten kaksi klenkkajalkaa täällä: miehellä on polven ristisiteet muusina. Toivottavasti itse selvisin vaan säikähdyksellä.
Soitan huomenna vielä neuvolaan ja varaan ajan lääkärille. Samalla kysyn, pitääkö käydä ultrassa tai jotain ja varmistaa että vauvalla on varmasti kaikki kunnossa.
*Voi mitä kohellusta!!!
Heti kun tajusin, lähdin pukuhuoneisiin soittamaan äidille, tarkistin ettei tullut verta ja kuuntelin mahaa. Samalla yritin itkun seasta sopertaa äitille, että olen kaatunut portaissa ja että säikähdin ihan hirveesti. Ei äiti saanut muuta selvää, kuin että olin kaatunut. Myöhemmin kun kerroin jutun uudestään, äiti järkyttyi kuullessaan että olen tullut portaat rytinällä alas! Soitin Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa ne sanoi samaa kuin äiti: jos veristä vuotoa ei tule, eikä supistele etkä kolhinut mahaa, ei lapsella ole mitään hätää. Se on hyvin suojattuna mahassa. Äiti oli huolissaan, että saan jalan hoidettua ja itseni rauhoitettua. Onneksi lapsi alkoi liikkua melkein heti, joten ei sillä varmaankaan mitään hätää ollut.
Sain sairaslomaa ja olisin saanut kepit, mutta pelkään että tulen vaan kipeämmäksi keppien kanssa, niin en ottanut niitä. Tänä aamuna, kun en päässyt sängystä liikkeelle, solvasin itseäni kun en ollut tajunnut ottaa keppejä! Pitää liikkua siis seiniä pitkin.
Mies oli serkkunsa polttareissa, enkä viitsinyt soittaa ja pelästyttää häntä suotta ennekuin olin vähän rauhoittunut. No mies oli heti hädissään mitä "pystymahalle" kävi ja pystynkö ajamaan itse ja pitääkö heittää ja olenko kunnossa! En halunnut kuitenkaan, että jää paitsi kivoista polttareista niin sanoin pärjääväni. Ja pärjäsinhän minä, kun ensijärkytyksestä selvisin. Mies soitti kyllä tiuhaan ja kyseli vointiani :)Nyt meitä on sitten kaksi klenkkajalkaa täällä: miehellä on polven ristisiteet muusina. Toivottavasti itse selvisin vaan säikähdyksellä.
Soitan huomenna vielä neuvolaan ja varaan ajan lääkärille. Samalla kysyn, pitääkö käydä ultrassa tai jotain ja varmistaa että vauvalla on varmasti kaikki kunnossa.
*Voi mitä kohellusta!!!
perjantai 6. kesäkuuta 2008
Nyt meillä on vaunut!
No nyt meillä on vauvatavaraa sitten yllin kyllin :) Kävimme keskiviikkona Hyvinkäällä miehen sukulaisilla pakettiautoreissulla ja takaisin tulimme yhdistelmävaunujen, sitterin, matkasängyn, hyppykeinun, leikkipeittojen, täkkien, äitiyspakkauksellisen vauvanvaatteita ym. kanssa. Kiitos kaunis sinne! Yritin yksin taistella vaunut ylös hissiin, mutta en onnistunut. Täytyy toivoa, että isännöitsijä hankkii lupaamansa rallit portaisiin, että pääsen sitten vauvan kanssa liikkumaan.
Vaunuissa on pehmeä koppa, joka sopii mulle ihan hienosti. Ei mulla oikeastaan ollut mitään suunnitelmia sen suhteen, haluanko pehmeän vai kovan kopan. Kaikki kelpaa :) Ei me olla nirsoja! Sitteriin aion laittaa uuden nätin kankaan verhoiluksi, sellaisen ihanan vanhan Bambi-aiheisen, jonka ostin viime vuonna kirpparilta ajatuksena tehdä siskon lapsille siitä jotain. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, ajattelin että kyllä meillekin joskus lapsia tulee, eikä tuo pieni kaunis kangas paljoa tilaa vie. En sitten kuitenkaan moista löydä! Ja eihän siinä mennytkään kun hetki, kun tässä ollaan jo omia vauvoja tekemässä ja kangas pääsee käyttöön.
Nyt olemme päättäneet, että otamme äitiysavustuksen rahana, emme äitiyspakkauksena. Tässä on ihan tarpeeksi äitiyspakkausta, kun saamme kahmalokaupalla vauvatavaraa ystäviltä ja tuttavilta, joita saamme sitten penkoa ja hiplata.
Vielä ei ole mennyt yhtään rahaa, tosin auton kaukalo meidän täytyy kyllä varmasti ostaa. Syöttötuolista en ole vielä varma. Pitää siskolta vielä kysellä, onko heillä kuinka pitkään käyttöä vielä syöttötuolille ja miten on itkuhälyttimen laita. Se pitää enhdottomasti hankkia!Vaikka jos lapsi nukkuu parvekkeella, kuulen sen huudon ja kitinän varmasti sisään. Mutta silti :)
Liitoskivut ovat alkaneet, jee! Ja vauva potkii vahvasti tosi inhottaviin paikkoihin, mm. suoliin ja rakkoon. Joku mulle sanoikin että "ei sehän on ihanaa kun vauva liikkuu, voi voi!" No onhan se joo silloin, kun ei tunnu siltä että tulee kohta jotain housuun...Niin ne liitoskivut. Sattuu ristiselän tienoolle ja ihan hieman tähän eteenkin. Lisäksi häntäluu kipeytyy helposti. Esimerkiksi eilen, kun olimme moottoripyörällä Hämeenkoskella kylässä, oli kotiin tullessamme mulla häntäluu tosi muusina. Muuten ei kyllä tehnyt pahaa istua kyydissä, vaikkei pyörämme ihan ole se kaikista paras kahdenistuttava. Oli ihanaa Hämeenkoskella! Ilma oli ihanan lämmin ja tuuli kävi niin kovasti, etteivät hyttysetkään kiusanneet. Nyt kävin viidettä kertaa uimassa ja vesi oli lämmennyt ihan mukavasti, tosin ei se ole mitään verrattuna viime kesään tähän samaan aikaan, kun järvivesi oli 26 asteista ja merivesi 23 asteista. Mutta oli se varmaan jotain 17-18 asteista. Sitten kävimme myös saunassa, söimme ihania ruokia ja ihastelimme joutsenia järvessä (niin se on järvi, ei pieni lampi, kuten olen aiemmin kirjoitellut ;D )
Olen saanut viimeisiä koulujuttuja pois alta hoidettua, vielä pitäisi muutama juttu tehdä. Yllättävän hyvin kuitenkin olen saanut viimeisiäkin rästejä alta pois hoidettua, vaikka työtahti on viimeaikoina ollut hullumpi kuin hullu. 22.6. mennessä mulla tulee 36 päivän työputki täyteen, jonka sisällä on ollut ripoteltuna 5 vapaapäivää. ELi 5 viikkoa töitä 6 päivänä viikossa. Mutta minähän olenkin sellainen, että saan lisäpuhtia mitä enemmän kiirettä on :) Edelleenkään meillä ei ole telkkaria, oi autuutta! Sekin auttaa osaltaan selviämään arjesta. Se vähä aika mitä jää, ei mene telkkarin katsomiseen :)
Mua harmittaa, kun mun piti lähteä tänä viikonloppuna Halikon muinaismarkkinoille Kokkilaan, mutta ylläri ylläri, mä olen töissä. Koko kesän olen kaikki viikonloput töissä, joten pitää kiertää sellaisissa tapahtumissa, jotka ovat keskellä viikkoa :)
Huomenna alkaa jo viikko 24, miten tämä aika näin meneekin! Vauva on pikkusen kahvipakettia painavampi ja sen koko pituus on n. 30 cm. Mytyssä se kuitenkin on sellainen 20 cm kerä :)Väsymystä ei vieläkään ole ollut, en tiedä onko hemoglobiinille käynyt mitään raskausmonivitamiinin ja nokkosen ansiosta. Voi olla että käyn joku päivä mittauttamassa sen neuvolassa.
Vaunuissa on pehmeä koppa, joka sopii mulle ihan hienosti. Ei mulla oikeastaan ollut mitään suunnitelmia sen suhteen, haluanko pehmeän vai kovan kopan. Kaikki kelpaa :) Ei me olla nirsoja! Sitteriin aion laittaa uuden nätin kankaan verhoiluksi, sellaisen ihanan vanhan Bambi-aiheisen, jonka ostin viime vuonna kirpparilta ajatuksena tehdä siskon lapsille siitä jotain. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, ajattelin että kyllä meillekin joskus lapsia tulee, eikä tuo pieni kaunis kangas paljoa tilaa vie. En sitten kuitenkaan moista löydä! Ja eihän siinä mennytkään kun hetki, kun tässä ollaan jo omia vauvoja tekemässä ja kangas pääsee käyttöön.
Nyt olemme päättäneet, että otamme äitiysavustuksen rahana, emme äitiyspakkauksena. Tässä on ihan tarpeeksi äitiyspakkausta, kun saamme kahmalokaupalla vauvatavaraa ystäviltä ja tuttavilta, joita saamme sitten penkoa ja hiplata.
Vielä ei ole mennyt yhtään rahaa, tosin auton kaukalo meidän täytyy kyllä varmasti ostaa. Syöttötuolista en ole vielä varma. Pitää siskolta vielä kysellä, onko heillä kuinka pitkään käyttöä vielä syöttötuolille ja miten on itkuhälyttimen laita. Se pitää enhdottomasti hankkia!Vaikka jos lapsi nukkuu parvekkeella, kuulen sen huudon ja kitinän varmasti sisään. Mutta silti :)
Liitoskivut ovat alkaneet, jee! Ja vauva potkii vahvasti tosi inhottaviin paikkoihin, mm. suoliin ja rakkoon. Joku mulle sanoikin että "ei sehän on ihanaa kun vauva liikkuu, voi voi!" No onhan se joo silloin, kun ei tunnu siltä että tulee kohta jotain housuun...Niin ne liitoskivut. Sattuu ristiselän tienoolle ja ihan hieman tähän eteenkin. Lisäksi häntäluu kipeytyy helposti. Esimerkiksi eilen, kun olimme moottoripyörällä Hämeenkoskella kylässä, oli kotiin tullessamme mulla häntäluu tosi muusina. Muuten ei kyllä tehnyt pahaa istua kyydissä, vaikkei pyörämme ihan ole se kaikista paras kahdenistuttava. Oli ihanaa Hämeenkoskella! Ilma oli ihanan lämmin ja tuuli kävi niin kovasti, etteivät hyttysetkään kiusanneet. Nyt kävin viidettä kertaa uimassa ja vesi oli lämmennyt ihan mukavasti, tosin ei se ole mitään verrattuna viime kesään tähän samaan aikaan, kun järvivesi oli 26 asteista ja merivesi 23 asteista. Mutta oli se varmaan jotain 17-18 asteista. Sitten kävimme myös saunassa, söimme ihania ruokia ja ihastelimme joutsenia järvessä (niin se on järvi, ei pieni lampi, kuten olen aiemmin kirjoitellut ;D )
Olen saanut viimeisiä koulujuttuja pois alta hoidettua, vielä pitäisi muutama juttu tehdä. Yllättävän hyvin kuitenkin olen saanut viimeisiäkin rästejä alta pois hoidettua, vaikka työtahti on viimeaikoina ollut hullumpi kuin hullu. 22.6. mennessä mulla tulee 36 päivän työputki täyteen, jonka sisällä on ollut ripoteltuna 5 vapaapäivää. ELi 5 viikkoa töitä 6 päivänä viikossa. Mutta minähän olenkin sellainen, että saan lisäpuhtia mitä enemmän kiirettä on :) Edelleenkään meillä ei ole telkkaria, oi autuutta! Sekin auttaa osaltaan selviämään arjesta. Se vähä aika mitä jää, ei mene telkkarin katsomiseen :)
Mua harmittaa, kun mun piti lähteä tänä viikonloppuna Halikon muinaismarkkinoille Kokkilaan, mutta ylläri ylläri, mä olen töissä. Koko kesän olen kaikki viikonloput töissä, joten pitää kiertää sellaisissa tapahtumissa, jotka ovat keskellä viikkoa :)
Huomenna alkaa jo viikko 24, miten tämä aika näin meneekin! Vauva on pikkusen kahvipakettia painavampi ja sen koko pituus on n. 30 cm. Mytyssä se kuitenkin on sellainen 20 cm kerä :)Väsymystä ei vieläkään ole ollut, en tiedä onko hemoglobiinille käynyt mitään raskausmonivitamiinin ja nokkosen ansiosta. Voi olla että käyn joku päivä mittauttamassa sen neuvolassa.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Miten vauva liikkuukin mahassa näin paljon!
Tulin taas pyöräilemästä. Itseasiassa tulin töistä, mutta olin pyörällä. Mahtavat tuoksut ilmassa! Kielot ja pihlaja, järvi ja iltailma. Ihanaa! Onneksi vatsassa alussa tuntunut outo kipu pyöräillessa on kadonnut eikä pyöräily tunnu enää pahalta. Pitäisi varmaan asentaa sykemittari, ettei syke nouse sen 150 yli. Muistaakseni se oli yläraja? Vauvan on vaikea silloin saada happea.
Meillä oli tiistaina neuvola, ja kaikki meni hienosti. Kuunneltiin sydänäänet, edelleen 140-150. (Kävin eilen ensimmäistä kertaa surffaamassa netissä vauva-aiheisilla sivuilla, ts. vauva.fi:n sivuilla, jossa oli mm. keskustelua siitä, että syntyykö 140-150 sykkeellä tyttö vai poika. Eiköhän se ole ihan fifti-siksti :D )Verenpaineet oli hyvät mutta hemoglobiini oli laskenut 20 pykälää alaspäin. Koitan, jos saisin sitä ruokavaliolla ja Raskausmonivitamiinilla nostettua. Jos en, niin ostan sitä yrttimehua, jossa on paljon rautaa. Oli siis 114, mutta mitään suurempaa väsymystä en ole huomannut olossani. Painoa ei ollut tullut kuin 700 g (söinkin sitten eilen pullaa ja paljon sen kunniaksi ;) onneksi, saa nähdä miten sen kanssa loppujen lopuksi käy. Millainen valas musta tulee, vai tuleeko. Nyt aloitettiin myös kohdun korkeimman kohdan mittaaminen ja käyrän piirtäminen. Ai niin! Vauvalla oli hikka, ja se kuullosti hauskalta. Luulin ensin, että se oli mun oma pulssi, ennenkuin tajusin, että hei ehkä ei mulla kuitenkaan NOIN hidas pulssi ole. Seuraava käynti onkin lääkäri, ja täällä on onneksi silloin kesäsulku, jolloin saan valita lääkärin jolle menen. Ja neuvolantäti sanoi myös, että siellä käy sellaisia naisia, joiden uskonto kieltää mieslääkärillä käynnin ja heillekin on aina lääkäri löytynyt. Se oli siis se mulkvisti se mies, ja juuri mun alueen lääkäri. Ainoa. Mukamas...Aina voi hoitaa asiat jotenkin toisin!
Meillä on nyt 22+4 viikko meneillään, eli viidennen kuun loppupuolta suoritetaan. Kommenttia tulee joka suunnalta: siis oletko sä muka raskaana??Missä se sun maha oikein sitten on?? Ei kai se nyt ensisynnyttäjällä kuuluisikaan näkyä niin isona... Sitäpaitsi, olen kuullut että se on merkki hyvistä vatsalihaksista, jos maha ei näy. Mulla on sitten varmaan ne näitten pikku pläskien alla :D Kiloja on tullut 6,7 alusta laskettuna, eli ihan normaalisti kait? Loppupuolellahan se suurin kasvu sitten alkaa :)
Keittiössä on kaapit seinällä ja sain miehen kummitytöltä pesuapua niin, että olen saanut jo 5 laatikollista tavaraa purettua kaappeihin! Mahtavaa ja upeeta! Voi hitsit sentäs. En ymmärrä miten oon näinkin hyvin jaksanut tätä remonttia. Vielä puuttuu paljon, mutta aion hakea nyt perjantaina keittiöön tasot ja tiskialtaan, niin saamme tehtyä vielä enemmän eteenpäin. Sitten puuttuisi vielä sähköt, huuva, tapetti yhdelle seinälle, pikkuisen maalausta, kaakelit ja lattialistat. Mutta nyt kun mulla ei ole muuta kun töitä ja kaikki muut velvollisuudet hoidettu pois alta, on aikaa ihan erilailla tehdä tuolla keittiössä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Vauva muilii ihan mielettömästi, sillä on jatkuva jumppa käynnissä, varsinkin silloin kun MINÄ olisin menossa nukkumaan. Mahan läpi tuntuu tosi suurta liikettä, jännää! Aion muuten jäädä kesäkuussa osuuskunnastamme kesälomalle. Mä olen kuitenkin viimeistä kertaa ensimmäistä kertaa raskaana ja haluaisin ottaa tästä kaiken irti, enkä vaan huomata kuinka viikot vierii hullua kyytiä eteenpäin, enkä minä pysy mukana. Olen opiskellut kovasti kestovaippa-asioita, ja kasvivärjätyt hahtuvat odottaa tuolla vaan neulojaa :)Olen myös katsellut lakanoita ja kankaitani sillä silmällä, että teen niistä kantoliinoja ja -renkaita. Mutta ihan ensin aion ommella itselleni nättejä kesä-äitiysvaatteita. Eli tunikoita, joissa en näytä valaalta niinkuin kaupan tädin tekemissä. Mulla on niin leveät hartiat ja isot rinnat (joiden toivon katoavan tämän raskauden myötä!!!!) että kaikki baby-doll tyyliset vaatteet näyttää tosi tyhmältä mun päällä. Pitäisi olla vartalonmyötäisiä ja tyköistuvia. Itse tekemällä saa sitä mitä haluaa, just oikean kokoisena ja kuosisena.
Meillä oli tiistaina neuvola, ja kaikki meni hienosti. Kuunneltiin sydänäänet, edelleen 140-150. (Kävin eilen ensimmäistä kertaa surffaamassa netissä vauva-aiheisilla sivuilla, ts. vauva.fi:n sivuilla, jossa oli mm. keskustelua siitä, että syntyykö 140-150 sykkeellä tyttö vai poika. Eiköhän se ole ihan fifti-siksti :D )Verenpaineet oli hyvät mutta hemoglobiini oli laskenut 20 pykälää alaspäin. Koitan, jos saisin sitä ruokavaliolla ja Raskausmonivitamiinilla nostettua. Jos en, niin ostan sitä yrttimehua, jossa on paljon rautaa. Oli siis 114, mutta mitään suurempaa väsymystä en ole huomannut olossani. Painoa ei ollut tullut kuin 700 g (söinkin sitten eilen pullaa ja paljon sen kunniaksi ;) onneksi, saa nähdä miten sen kanssa loppujen lopuksi käy. Millainen valas musta tulee, vai tuleeko. Nyt aloitettiin myös kohdun korkeimman kohdan mittaaminen ja käyrän piirtäminen. Ai niin! Vauvalla oli hikka, ja se kuullosti hauskalta. Luulin ensin, että se oli mun oma pulssi, ennenkuin tajusin, että hei ehkä ei mulla kuitenkaan NOIN hidas pulssi ole. Seuraava käynti onkin lääkäri, ja täällä on onneksi silloin kesäsulku, jolloin saan valita lääkärin jolle menen. Ja neuvolantäti sanoi myös, että siellä käy sellaisia naisia, joiden uskonto kieltää mieslääkärillä käynnin ja heillekin on aina lääkäri löytynyt. Se oli siis se mulkvisti se mies, ja juuri mun alueen lääkäri. Ainoa. Mukamas...Aina voi hoitaa asiat jotenkin toisin!
Meillä on nyt 22+4 viikko meneillään, eli viidennen kuun loppupuolta suoritetaan. Kommenttia tulee joka suunnalta: siis oletko sä muka raskaana??Missä se sun maha oikein sitten on?? Ei kai se nyt ensisynnyttäjällä kuuluisikaan näkyä niin isona... Sitäpaitsi, olen kuullut että se on merkki hyvistä vatsalihaksista, jos maha ei näy. Mulla on sitten varmaan ne näitten pikku pläskien alla :D Kiloja on tullut 6,7 alusta laskettuna, eli ihan normaalisti kait? Loppupuolellahan se suurin kasvu sitten alkaa :)
Keittiössä on kaapit seinällä ja sain miehen kummitytöltä pesuapua niin, että olen saanut jo 5 laatikollista tavaraa purettua kaappeihin! Mahtavaa ja upeeta! Voi hitsit sentäs. En ymmärrä miten oon näinkin hyvin jaksanut tätä remonttia. Vielä puuttuu paljon, mutta aion hakea nyt perjantaina keittiöön tasot ja tiskialtaan, niin saamme tehtyä vielä enemmän eteenpäin. Sitten puuttuisi vielä sähköt, huuva, tapetti yhdelle seinälle, pikkuisen maalausta, kaakelit ja lattialistat. Mutta nyt kun mulla ei ole muuta kun töitä ja kaikki muut velvollisuudet hoidettu pois alta, on aikaa ihan erilailla tehdä tuolla keittiössä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Vauva muilii ihan mielettömästi, sillä on jatkuva jumppa käynnissä, varsinkin silloin kun MINÄ olisin menossa nukkumaan. Mahan läpi tuntuu tosi suurta liikettä, jännää! Aion muuten jäädä kesäkuussa osuuskunnastamme kesälomalle. Mä olen kuitenkin viimeistä kertaa ensimmäistä kertaa raskaana ja haluaisin ottaa tästä kaiken irti, enkä vaan huomata kuinka viikot vierii hullua kyytiä eteenpäin, enkä minä pysy mukana. Olen opiskellut kovasti kestovaippa-asioita, ja kasvivärjätyt hahtuvat odottaa tuolla vaan neulojaa :)Olen myös katsellut lakanoita ja kankaitani sillä silmällä, että teen niistä kantoliinoja ja -renkaita. Mutta ihan ensin aion ommella itselleni nättejä kesä-äitiysvaatteita. Eli tunikoita, joissa en näytä valaalta niinkuin kaupan tädin tekemissä. Mulla on niin leveät hartiat ja isot rinnat (joiden toivon katoavan tämän raskauden myötä!!!!) että kaikki baby-doll tyyliset vaatteet näyttää tosi tyhmältä mun päällä. Pitäisi olla vartalonmyötäisiä ja tyköistuvia. Itse tekemällä saa sitä mitä haluaa, just oikean kokoisena ja kuosisena.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Uimaan!
Olipa viikko! Mies oli lomalla Turkissa veljensä kanssa "viimeistä kertaa", ts. enää ei voi lähteä noin vaan kun on vauva talossa, kuulema. Mä olen siivonnut hullun lailla ja reuhtonut ja kantanut painavia lasteja, mutta mitään supistuksia ei ole tullut niin voin ihan hyvin siis jatkaa reuhtomista :D Nyt on sitten siistiä, voi hitsit sentäs! Huomenna mene viimeistä kertaa kouluun, palautan jotain töitä, otan jotain mukaani ja teen vielä viimeiset palautettavat pois alta. Painan huomenna mm. tekemilläni seuloilla lastenhuoneeseen verhot vanhoihin verhoihin, jotka satuin löytämään liinavaatekaapista (sattui olemaan just oikeaa vihreää sävyä ;)
Sitten se taitaa alkaa se kesäloma! Koitan hoitaa asiat niin ainakin...
Maha kasvaa hienosti. Oltiin tänään kuuntelemassa suuhygienistin ja ravintoterapeutin luentoa (minä jo toista kertaa) ja nyt kyllä toivon, että vauva ei ole epämuodostunut kun oon juonut silloin tällöin - no ehkä 2-3 purkkia koko tän raskauden aikana- ACE- vitaminoitua mehua, ja se A-vitamiinin oli kiellettyjen listalla. Kyllä musta ehkä vouhotetaan vähän liikaa noissa asioissa... Edelleen syön kuituja HIENOSTI ja rasvankäyttöni on jopa MALLIKASTA :D
Päivällä käytiin valitsemassa Terrasta keittiöön tasot ja tiskiallas. Iskä lupasi tulla ensi viikonloppuna miehelle kaveriksi keittiöremppaan, kun en mä voi noin painavia juttuja kyllä nostella, siis mitään kaapistomoduleita nostaa seinälle "poraa sä ni mä pidän näitä kiinni!!" meiningillä. Hienoa, saadaan oikein aimo harppaus kitsöniä eteenpäin!
Sain muuten mielenkiintoisen tilauksen: Avainsäätiö tilasi multa viittomanuken, jota käytetään siis keshitysvammaisten lasten kanssa työskenteltäessä. Kiva tehdä sellainen vaihteeksi! Saan lisää kuvia nettisivuillekin :) Nukke on aika iso, eli sitä pidetään sylissä ja kädet työnnetään nuken hihoihin, joiden päissä on valkoiset hansikkaat joihin kädet pujotetaan. Nukesta tulee peikkotyttö! Kiva päästä toteuttamaan taas itseään.
Kävin muuten viime keskiviikkona uimassa ja hittovieköön että oli todella kylmää vettä! Siinä oli justiinsa sellainen kylmempi kausi takana ja kävin sellaisessa pienessä lammessa, joka reagoi sekä kylmään että kuumaan ilmaan yhtä nopeasti. Jalat meinas krampata, mutta mitään supistuksia ei kuitenkaan tullut! Saan siis myös huoletta aloittaa kesän uimakauden jo nyt, kun alakerran asukki ei ole moksiskaan.
Ihanaa!!
Vielä pitää kertoa, että liikkeet on vahvistuneet tosi paljon. Kaveri oikeen muilii tuolla mahassa, välillä tekee oikeen kipeetä. Mieskin tuntee liikkeet nyt kunnolla, vaikka on tuntenut jo monta viikkoa jotain liikehdintään mahan läpi. Ja 10 päivän päästä on taas neuvola, siellähän sitten taas nähdään miten asiat on.
Sitten se taitaa alkaa se kesäloma! Koitan hoitaa asiat niin ainakin...
Maha kasvaa hienosti. Oltiin tänään kuuntelemassa suuhygienistin ja ravintoterapeutin luentoa (minä jo toista kertaa) ja nyt kyllä toivon, että vauva ei ole epämuodostunut kun oon juonut silloin tällöin - no ehkä 2-3 purkkia koko tän raskauden aikana- ACE- vitaminoitua mehua, ja se A-vitamiinin oli kiellettyjen listalla. Kyllä musta ehkä vouhotetaan vähän liikaa noissa asioissa... Edelleen syön kuituja HIENOSTI ja rasvankäyttöni on jopa MALLIKASTA :D
Päivällä käytiin valitsemassa Terrasta keittiöön tasot ja tiskiallas. Iskä lupasi tulla ensi viikonloppuna miehelle kaveriksi keittiöremppaan, kun en mä voi noin painavia juttuja kyllä nostella, siis mitään kaapistomoduleita nostaa seinälle "poraa sä ni mä pidän näitä kiinni!!" meiningillä. Hienoa, saadaan oikein aimo harppaus kitsöniä eteenpäin!
Sain muuten mielenkiintoisen tilauksen: Avainsäätiö tilasi multa viittomanuken, jota käytetään siis keshitysvammaisten lasten kanssa työskenteltäessä. Kiva tehdä sellainen vaihteeksi! Saan lisää kuvia nettisivuillekin :) Nukke on aika iso, eli sitä pidetään sylissä ja kädet työnnetään nuken hihoihin, joiden päissä on valkoiset hansikkaat joihin kädet pujotetaan. Nukesta tulee peikkotyttö! Kiva päästä toteuttamaan taas itseään.
Kävin muuten viime keskiviikkona uimassa ja hittovieköön että oli todella kylmää vettä! Siinä oli justiinsa sellainen kylmempi kausi takana ja kävin sellaisessa pienessä lammessa, joka reagoi sekä kylmään että kuumaan ilmaan yhtä nopeasti. Jalat meinas krampata, mutta mitään supistuksia ei kuitenkaan tullut! Saan siis myös huoletta aloittaa kesän uimakauden jo nyt, kun alakerran asukki ei ole moksiskaan.
Ihanaa!!
Vielä pitää kertoa, että liikkeet on vahvistuneet tosi paljon. Kaveri oikeen muilii tuolla mahassa, välillä tekee oikeen kipeetä. Mieskin tuntee liikkeet nyt kunnolla, vaikka on tuntenut jo monta viikkoa jotain liikehdintään mahan läpi. Ja 10 päivän päästä on taas neuvola, siellähän sitten taas nähdään miten asiat on.
torstai 8. toukokuuta 2008
Napa :D
Olen jo puoliksi kirmannut kesälaitumille, tai oikeastaan mulla on enää toisen jalan varpaat koulussa ja muu osa huitelee jo omiaan :) Jotain palautuksia ja keskeneräisiä töitä vielä on, mutta enää ei ole koulupäiviä edessä! Ihanaa!
Nyt mun oma napani on tulossa ulos mahasta, huomasin tämän eilen aamulla kun katselin mahaa peilistä. Mikä tota napaa oikeen vaivaa? Miks toi korukin on vinossa? Hahaa! Koominen napa on aloittanut ulostulemisensa jo nyt. Pitänee siis irrottaa korukin paikoiltaan.
Eilen kävin vetämässä Hämeenlinnassa toiseksi viimeiset lorujumpat, enää kolmet jumpat ensi keskiviikkona ja homma on pulkassa. Vähiin käy ennen kun loppuu.
Sain ennenaikaiseksi synttärilahjaksi sunnuntaina Anna Wahlgrenin Lapsikirjan, mahtavan paksu opus lasten hoidosta 0-16 ikävuoteen. On osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi! Kirjaa on kuitenkin kritisoitu aika paljon, mutta sitä (kuten kaikkea muutakin) pitää lukea omat suodattime päällä. Monta ajattelua herättävää asiaa on kuitenkin jo tullut eteen. Yksi koskien synnytystä. Onhan hullua että sairaalassa kehoitetaan ponnistamaan niinkuin olis vessassa peellä. Siinähän supistuu ihan väärät lihakset! Sehän vaikeuttaa entisestään vauvan ulospääsyä, jos supistaa koko alaosaston lihaksia naama punasena ja vauva on vielä paljon ylempänä ja tarvitsis apua siltä suunnalta. Aion ainakin harjoitella niiden ylempien lihasten käyttöä, joillan vauvaa työnnetään ylhäältä alaspäin. Eihän siitä voi mitään haittaakaan olla.
Nyt mun oma napani on tulossa ulos mahasta, huomasin tämän eilen aamulla kun katselin mahaa peilistä. Mikä tota napaa oikeen vaivaa? Miks toi korukin on vinossa? Hahaa! Koominen napa on aloittanut ulostulemisensa jo nyt. Pitänee siis irrottaa korukin paikoiltaan.
Eilen kävin vetämässä Hämeenlinnassa toiseksi viimeiset lorujumpat, enää kolmet jumpat ensi keskiviikkona ja homma on pulkassa. Vähiin käy ennen kun loppuu.
Sain ennenaikaiseksi synttärilahjaksi sunnuntaina Anna Wahlgrenin Lapsikirjan, mahtavan paksu opus lasten hoidosta 0-16 ikävuoteen. On osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi! Kirjaa on kuitenkin kritisoitu aika paljon, mutta sitä (kuten kaikkea muutakin) pitää lukea omat suodattime päällä. Monta ajattelua herättävää asiaa on kuitenkin jo tullut eteen. Yksi koskien synnytystä. Onhan hullua että sairaalassa kehoitetaan ponnistamaan niinkuin olis vessassa peellä. Siinähän supistuu ihan väärät lihakset! Sehän vaikeuttaa entisestään vauvan ulospääsyä, jos supistaa koko alaosaston lihaksia naama punasena ja vauva on vielä paljon ylempänä ja tarvitsis apua siltä suunnalta. Aion ainakin harjoitella niiden ylempien lihasten käyttöä, joillan vauvaa työnnetään ylhäältä alaspäin. Eihän siitä voi mitään haittaakaan olla.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Unet
Näin viimeyönä unta pienestä poikavauvasta, ja se oli kylä tosi piskuinen. Pieni ja jäntevä :) Olin vetämässä lorujumppia Hämeenlinnassa, enkä ollut suunnitellut tuokioita ollenkaan, kunhan juttelimme ja teimme muutaman laululeikin. Koko ajan pieni poika nukkui päiväkodin puolapuissa tai jossain vastaavassa roikkuen muiden pikkuvauvojen kanssa ja oli aivan hijaa. Kävin vähän väliä tarkistamassa onko se edes hengissä kun niin hiljaa on. Sitten kun aloin miettimään, etten ole kertaakaan vielä edes syöttänyt vauvaa ja vauvahan on ollut mulla jo ainakin 3 päivää, alkoi todellisuus hiipiä uneen. Yritin muistella jotain synnytyksestä, mutta huomasin kauhukseni etten muistanut siitä yhtään mitään. En edes muistanut lähtöä sairaalaan, supistuksia tai lapsiveden menoa, puhumattakaan itse synnytyksestä. Sitten tajusin olevani unessa :D
Vauva oli kyllä tosi söpö, ei mun eikä isänsä näköinen, pieni vaan ja lämmin. Ai niin, muistan että vauvan mummopuoli oli mukana unessa lorujumpissa, ja kun yritin antaa vauvan hänen syliin, hän ilmoitti että päiväkodissa on nyt ripulia liikenteessä eikä halua tartuttaa sitä vauvaan.
Tämä oli ensimmäinen uni, jossa vauva oli oikeasti elävä vauva, kaikki raajat tallella ja selvästi poika. Olen nähnyt aiemmin yhden unen, jossa SISKONI tekee mulle vatsasta ultraääntä yläasteen koulun pyödällä ja kaikki katsovat. Yhtäkkiä vauva nostetaankin mahasta mulle, ja sillä on pienet linnunjalat (unen näin siis silloin, kun vauvan jalat olivat vielä kehittymässä ja pienemmät kuin käsivarret eli viikolla 14-15). Sanoin miehelle, että "se on pieni tyttö!" Mies sanoi takaisin, että "ei sen sukupuolielimet vielä ole kehittyneet edes. Kato vaikka, poika siitä tulee." Sitten mietin ihmeissäni, miten (suhteellisen iso niihin viikkoihin nähden) vauva saadaan mahaan takaisin kasvamaan! Vauvan silmät oli muurautuneet kiinni ja se alkoi heti syömään. Olin aika hämilläni.
Vauva oli kyllä tosi söpö, ei mun eikä isänsä näköinen, pieni vaan ja lämmin. Ai niin, muistan että vauvan mummopuoli oli mukana unessa lorujumpissa, ja kun yritin antaa vauvan hänen syliin, hän ilmoitti että päiväkodissa on nyt ripulia liikenteessä eikä halua tartuttaa sitä vauvaan.
Tämä oli ensimmäinen uni, jossa vauva oli oikeasti elävä vauva, kaikki raajat tallella ja selvästi poika. Olen nähnyt aiemmin yhden unen, jossa SISKONI tekee mulle vatsasta ultraääntä yläasteen koulun pyödällä ja kaikki katsovat. Yhtäkkiä vauva nostetaankin mahasta mulle, ja sillä on pienet linnunjalat (unen näin siis silloin, kun vauvan jalat olivat vielä kehittymässä ja pienemmät kuin käsivarret eli viikolla 14-15). Sanoin miehelle, että "se on pieni tyttö!" Mies sanoi takaisin, että "ei sen sukupuolielimet vielä ole kehittyneet edes. Kato vaikka, poika siitä tulee." Sitten mietin ihmeissäni, miten (suhteellisen iso niihin viikkoihin nähden) vauva saadaan mahaan takaisin kasvamaan! Vauvan silmät oli muurautuneet kiinni ja se alkoi heti syömään. Olin aika hämilläni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
