Vähiin käy ennekuin loppuu!

Täällä ollaan taas PITKÄN tauon jälkeen. Kesä meni kahta työtä tekemällä ja mahaa kasvattaen. On ollut ylä- ja alamäkiä, hirveästi tapahtumaa ja aika on mennyt kuin siivillä. Tasan kuukausi laskettuun aikaan jäljellä ja voi niin paljon vielä tehtävää!!

Aika helpolla olen päässyt, oli jotain diabetesjuttua, sitä närästystä, suonenvetoa ja sen semmosia, mutta oikeasti kun miettii niin hyvinhän meillä on mennyt. Kiloja on tullut naurettavan vähän (omasta mielestäni, kun olin varautunut paljon suurempiin määriin kuin 11 kg). Maha on pieni pinkeä potkupallo suoraan edessä- joo ai että POIKAMAHA?!?!? Voi vihtori, on muuten suhteellisen raivostuttavaa kuulla joka tuutista joka hetki kuinka mulla on poikamaha ja "kyllä sä taidat pojan tehdä"- juttuja... Siis ei siinä mitään, vauva on ihan yhtä rakas meille, oli se sitten tyttö tai poika. Ei vieläkään tiedetä, eikä halutakaan tietää, vaan jätetään se sitten ihan h-hetkeen se tieto :)

Kovasti ovat ihmiset ihmetelleet, kuinka mä jaksan "tällaisella vauhdilla" tehdä ja hösätä juttuja, mutta kun en osaa oikein muutenkaan. Viime perjantaina oli veljeni ihanat häät, joissa olin kaasona ja kaikki meni oikein hienosti. Tanssin loppuun asti muiden kanssa, samoin morsiamen polttareissa menin mukaan DTM:ään ja tanssin ja oli niin ihanaa! Vauva ei ollut moksiskaan, kun liikuin kuitenkin koko ajan ja juttelin. Moottoripyöräilystä se sanoi kyllä itsensä irti tossa kuukausi puolitoista sitten... Meteli on vähän eri, enkä minäkään liiku pahemmin kyydissä.

Nyt "äitiyslomalaisena" eli tämän viikon on olo jo ollut aika tuskaisa. Tai lähinnä yöt siis. Maha on tiellä koko ajan, hepulla hikka tai muuten vaan inhottavan tuntuiset venyttelyt kaynnissä. Ja ne vessajuoksut, voi ei...Tunnin välein vessaan, nuku siinä nyt sitten. No toisaalta, tulee valmentauduttua yöimetykseen, enkä oikeasti ole kyllä päivisin ollut väsynytkään.

Fyysiset oireet joita nyt on tullut tällä viimeisellä kuulla on lantion luiden kivut ja supistukset ja pistämisen tunne mahassa. Enää en pysty kävelemään yhtä reippaasti kuin aikaisemmin. Eilenkin lenkin, jonka yleensä teemme tunnissa, teimme nyt puolessatoista tunnissa ja kyllä oli pyllyluut kipeät sen jälkeen! Tänään olin sitten vaan tunnin lenkillä, eikä kipua oikeastaan tullut. Olen liikkunut paljon kesän aikana: pyöräillyt, kävelly ja uinut järvissä. Kummallista, kuinka ihmisten asenne on se, että "apua, miten niin pyöräilet?!? ethän sä enää saa!!!" Vauva nauttii kun minä liikun, eikä se pahaa mullekaan tee. Tällä hetkellä tuntuu, että pyöräily olisikin parempi vaihtoehto kuin kävely, sillä polkiessa ei tule supistuksia eikä piston tunnetta vatsaan.

Vielä en ole ehtinyt aloittaa vaippojen kutomista tai vaatteiden tekemistä. Lankoja olisi aivan valtavat määrät kyllä mistä tehdä... Mutta kyllä senkin aika vielä tulee. Nyt pitää saada koti kuntoon ensin. Ja jos ei saada, niin sitten vauva tulee keskeneräiseen kotiin :)

Toisinaan toivoisin että vauva menisi yli, niin saataisiin lisäaikaa. Mutta tämän hetkisen nukkumistilanteen kannalta toivoisin että vauva tulisi ihan ajallaan, en jaksa enää tällaisia öitä!!