Nukkumisesta

Meillä on nukuttu alusta asti aivan ihanasti. Sairaalassahan ei muuta tehtykään kuin nukuttu, myös äiti joutui nielemään verenpaineensa ja nukkumaan, vaikka mieluummin olisi kyllä hoitanut vauvaansa...

Kotiin kun päästiin, oli unirytmi sellainen, että vauva heräsi öisin 2 tunnin välein syömään ja sitten taas nukkumaan. Eli ilta yhdeltätoista veteli iltapalan, heräsi yhdeltä syömään, söi puoli tuntia, heräsi kolmelta syömään, söi puolituntia, heräsi viideltä syömään söi puoli tuntia jne... Aamu yhdeksän-kymmenen aikoihin herättiin päivään. Alkuajat vauva oli unessa melkein jatkuvasti. Ensimmäiset viikot vauva nukkui iltapäivällä maraton- unet, yleensä 5 tuntia. Sitten se oli hereillä tunnin kaksi ja nukkui taas illalla 4-5 tunnin maraton- unet. Tiuhan syömisrytmin takia ensimmäisen viikon jälkeen vauva siirtyi nukkumaan meidän väliin sänkyyn.

Minua ärsytti suunnattomasti kaikki tietoviisaat keski-ikäiset naiset, jotka kertoivat faktana meille sen, että sitten vauva ei enää kyllä opi nukkumaan omassa sängyssään jos sen opettaa nukkumaan vanhempien sängyssä. Mulle se teki pahaa, koska tunsin antaneeni vauvalle ihan vääränlaisen alun pleksilaatikossa yksin. Halusimme Mikon kanssa hyvittää sen vauvalle olemalla mahdollisimman paljon ja usein sen lähellä. Ja se oli- ja on edelleen- ihanaa! Neuvolassa purin epävarmuuttani vauvan nukkumiseen vanhempien välissä, johon neuvolan täti sanoi ihanasti, että älä kuule huoli ollenkaan! Ei siitä enää nykyään olla niin tiukkoja. On jopa olemassa sellaisia kuin perhesängyt. Joten annoimme muiden neuvojen olla ja jatkoimme hyväksi havaitsemallamme tavalla eloamme.

3 viikon ikäisenä nukkuminen helpottui niin, että kello kolmen yöherääminen jäi pois ja minäkin sain nukkua 4-5 tunnin pätkän. Siirsimme vauvaliinin taas omaan sänkyynsä nukkumaan ilman MINKÄÄNLAISIA ongelmia. Yleensä aamusyötön jälkeen se jäi kuitenkin mammimaan meidän väliin ja annoin sen nukkua siinä aamu 11:sta asti, kunnes noustiin ylös.

Olemme olleet reissaajia alusta alkaen. Sairaalasta tultuamme olimme päivän kotona ja aloitimme sitten heti eläväisen elämisen. Lähdettiin vauvan kanssa klo 13 reissuun, yleensä vaunuilla jonnekin kylään, jossa vauva veteli suvereenisti 5 tunnin unet häiriintymättä koiran haukusta, liikenteen metelistä, puheesta tai mistään. Puhumattakaan liikuttamisesta :D Sitä saattoi (ja saattaa edelleen) mankeloida unessa miten päin tahansa, eikä se ole moksiskaan. Olemme myös opettaaneet vauvan nukkumaan metelissä. Huomasimme, että vauva nukkuu siten paremmin. Siispä imuroin aina silloin kun vauva nukkuu, jopa vauvan sängyn alta! Nykyään kuitenkin vauva nukkuu parvekkeella päiväunet omissa parvekevaunuissaan. Hassua muuten: jos häntä yrittää nukuttaa omaan sänkyyn, nukkuu vain puoli tuntia. Parvekkeella vetelee 3-4 tuntia, joskus jopa 5 tuntia!

Pikkuhiljaa jäi klo yö yhden syöttökin pois, ja 2 kk ikäisenä ensimmäinen herätys syömään oli vasta aamu kuudelta ja on siitä venynyt vaan pidemmälle aamuun. Tämän hetken ennätys on toissayöltä, jolloin vauva nukkui klo 24-9.45 välisen ajan ilman yhtäkään herätystä! Ihanaa! Sitten on maailman ihanin vauva seuraavat puolitoista tuntia, jonka vieltämme meidän sängyssä laulaen, jutellen, lukien, nauraen ja jumpaten. Ja tietysti syöden. Sitten vauva väsähtää ihan yhtäkkiä. Jaksaa siis aamulla olla aika tasan 1,5 tuntia hereillä, jonka jälkeen menee päiväunille parvekkeelle 3-4 tunniksi. Sitten on taas maailman ihanin vauva ja tehdään samoja juttuja kuin aamulla, paitsi tällä kertaa sitterissä tai lattialla viltillä, jolloin otamme mukaan maasta istumaanveto- sekä kääntymisharjoituksia. Sitten taas puolentoista tunnin päästä kutsuu Nukkumatti. Iltarytmi ei ihan vielä ole niin kellontarkka. Toisinaan vauva simahtaa yöunille jo klo 22, toisinaan vasta 00.30. Mutta minä itse nautin siitä, että vauva on meidän kanssa iltaisin puuhailemassa. Eilenkin illalla juttelimme yhdessä koko perhe tunnin verran, tai oikeammin Veikka jutteli. Sillä oli niin kovasti asiaa ja että se olikin sitten suloinen :)

Nyt on kolme kuukauden rajapyykki ylitetty, eikä ongelmia ole ollut lainkaan. Tiistaina neuvolassa Veikka sai ekan rokotuksen, josta oli illalla kärttyinen ja kipeä. Mutta Panadol- oraaliliuos helpotti ihan muutamassa minuutissa oloa ja yö nukuttiin ennätyshyvin.

Mutta nyt kutsuu vielä hetken kotihommat, ennenkuin vauvaliini herää päikkäreiltään. Sitten saammekin ihanan Emman vieraaksi, vauva niin tykkää kun saa olla sylissä :)

No johan se on tullut!

Meille syntyi maailman ihanin pieni poika 15.9. klo 15.45. Synnytys oli vaikea ja lapsi suuri. Supistuksia oli ollut jo 3 yötä, joista viimeisen vietimme sairaalassa. Olin myös edellisellä viikolla sairaalassa toksemia- epäilyn takia. Verenpaineet olivat taivaissa, joihin sain lääkityksen. Synnytyksen jälkeen jouduin istukan käsinpoistoon. Jokseenkin kurjaa, koska se tehtiin spinaalipuudutuksessa ja olin selvinnyt synnytyksestä ilman mitään kivunlievitystä... Kaiken piti olla helppoa ja nopeasti ohi, mutta toisin kävi. Istukka oli niin tiukassa kiinni, että menetin leikkauksessa verta 4,2 kg, ja heräämössä odotellessani kuulin kuinka hoitajat puhelivat sänkyni jalkopäässä kuinka mun pitäisi saada lisää verta ja sitä ei ole...

Ennen leikkausta sain pitää vauvaa rintani päällä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen se vietiin yläkertaan synnyttäneiden osastolle odottamaan minua iskänsä kanssa. Vauva oli tosiaan suuri, 53,5 cm ja 4395 g, ja tämä on meidän ensimmäinen lapsi. Kaikki oli siellä osastolla hetken hyvin, kunnes vauva muuttui turkoosiksi ja se kiidätettiin tuhatta ja sataa lasten teholle ja laitettiin happikaappiin. Vauva palautui nopeasti, mutta sitten huomattiin että sen verensokeri oli 0,9... Vauva joutui jäämään lastenosastolle sokeri-infuusioletkuihin 6:ksi päiväksi!!! Se oli sellaista tuskaa minulle, joka en pystynyt leikkauksen ja verenhukan vuoksi kävelemään viiteen päivään :( Eli kaikki meni pieleen! Se on surettanut mua edelleen, kuinka kurjan alun meidän kulta sai. Pieni vauva, joka ei ensimmäisinä elinpäivinään erota itseään äidistä ei äitiä näekään, saati saa maata lähellä ja kuunnella tuttua hengitystä ja sydämen lyöntejä, vaan joutuu makaamaan pleksilaatikossa letkuissa kiinni ja joka kolmas tunti sitä piikitetään pienesti ja kerran-kaksi päivässä isosti. Se tuntui- ja tuntuu edelleen- tosi pahalta. Viikko meni itkiessä vauvan isin kanssa. Saimmehan me toki käydä lasta hoitamassa aina hoitohetkinä, mutta omien verenpaineitteni vuoksi (jotka vielä synnytyksen jälkeenkin olivat 208/110 luokkaa ja hemoglobiini n. 80) eivät hoitajat päästäneet minua edes vauvaa katsomaan, mikä taas nosti TIETYSTI verenpaineitani vielä enemmän. Tiesin kyllä, että vauvalla on kaikki ihan hyvin, mutta kyllä äidin pitäisi saada olla lapsen lähellä ja päin vastoin. Ai niin, synnytyksen jälkeen mulle sanottiin, että en missään takauksessa IKINÄ saa synnyttää kotona, kun tämä on luultavasti sellainen asia mikä tulee toistumaan joka synnytyksessä tämä istukka-asia...

Oltiin loppujen lopuksi 8 piinaavaa päivää sairaalassa, enkä jaksa kertoa siitä nyt enempää. Voin joku kerta sitten valottaa sitä lisää.

No, kaikki paha jäi onneksi (ainakin toistaiseksi!!) sairaalaan. Samoin kaikki raskauskilot ja vähän yli. Maitoa on tullut yli oman tarpeen ja vauva on kertakaikkisen ihana. Nukkuu valtavan hyvin, jopa 8,5 tunnin pätkiä putkeen ilman herätyksiä yöllä ja siihen päälle vielä pari kolme tuntia ennen kuin noustaan. Olen ollut aika "lepsu", jos nyt niin voi sanoa, vauvan hellittelyn suhteen. Meistä se sai niin kurjan alun sairaalassa, että ollaan pidetty sitä mahdollisimman paljon sylissä ja lähellä. Ja siitähän vauva nauttiikin :) Vauvalla on muuten nimi jo, viime viikonloppuna oli nimijuhlat ja nimeksi tuli Veikka Onni Elmeri Heino. Kuulema ihan meidän näköinen nimi <3

Eli Veikka nukkuu usein meidän välissä, sylissä, viekussa ja kantoliinassa. Siitäkin huolimatta se nukkuu ihan yhtä lailla omassa sängyssään, vaikka kuinka pelotellaan että se ei ikinä opi nukkumaan yksin jos saa nukkua vanhempien välissä. Höpö höpö. Kaikki lapset on yksilöitä ja äiti tietää parhaiten. Eikä se vaadi mitään sen kummepia viihdykkeitä vaan juttelee omalla kielellään meille sitteristä tai lattialta viltin päältä. Tanssitaan, jumpataan, lauletaan ja luetaan. Mutta parasta kaikesta on kun saa olla lähellä ja joku höpöttelee sen kanssa.

Kaikki on mennyt ihan älyttömän hyvin sairaalasta lähdön jälkeen, täytyy toivoa että niin jatkuu tästäkin eteenpäin :)

Kerron myöhemmin lisää mm. gestaatiodiabeteksestä, toksemiasta jne... Ja tietysti meidän ihanasta pojasta!

Vähiin käy ennekuin loppuu!

Täällä ollaan taas PITKÄN tauon jälkeen. Kesä meni kahta työtä tekemällä ja mahaa kasvattaen. On ollut ylä- ja alamäkiä, hirveästi tapahtumaa ja aika on mennyt kuin siivillä. Tasan kuukausi laskettuun aikaan jäljellä ja voi niin paljon vielä tehtävää!!

Aika helpolla olen päässyt, oli jotain diabetesjuttua, sitä närästystä, suonenvetoa ja sen semmosia, mutta oikeasti kun miettii niin hyvinhän meillä on mennyt. Kiloja on tullut naurettavan vähän (omasta mielestäni, kun olin varautunut paljon suurempiin määriin kuin 11 kg). Maha on pieni pinkeä potkupallo suoraan edessä- joo ai että POIKAMAHA?!?!? Voi vihtori, on muuten suhteellisen raivostuttavaa kuulla joka tuutista joka hetki kuinka mulla on poikamaha ja "kyllä sä taidat pojan tehdä"- juttuja... Siis ei siinä mitään, vauva on ihan yhtä rakas meille, oli se sitten tyttö tai poika. Ei vieläkään tiedetä, eikä halutakaan tietää, vaan jätetään se sitten ihan h-hetkeen se tieto :)

Kovasti ovat ihmiset ihmetelleet, kuinka mä jaksan "tällaisella vauhdilla" tehdä ja hösätä juttuja, mutta kun en osaa oikein muutenkaan. Viime perjantaina oli veljeni ihanat häät, joissa olin kaasona ja kaikki meni oikein hienosti. Tanssin loppuun asti muiden kanssa, samoin morsiamen polttareissa menin mukaan DTM:ään ja tanssin ja oli niin ihanaa! Vauva ei ollut moksiskaan, kun liikuin kuitenkin koko ajan ja juttelin. Moottoripyöräilystä se sanoi kyllä itsensä irti tossa kuukausi puolitoista sitten... Meteli on vähän eri, enkä minäkään liiku pahemmin kyydissä.

Nyt "äitiyslomalaisena" eli tämän viikon on olo jo ollut aika tuskaisa. Tai lähinnä yöt siis. Maha on tiellä koko ajan, hepulla hikka tai muuten vaan inhottavan tuntuiset venyttelyt kaynnissä. Ja ne vessajuoksut, voi ei...Tunnin välein vessaan, nuku siinä nyt sitten. No toisaalta, tulee valmentauduttua yöimetykseen, enkä oikeasti ole kyllä päivisin ollut väsynytkään.

Fyysiset oireet joita nyt on tullut tällä viimeisellä kuulla on lantion luiden kivut ja supistukset ja pistämisen tunne mahassa. Enää en pysty kävelemään yhtä reippaasti kuin aikaisemmin. Eilenkin lenkin, jonka yleensä teemme tunnissa, teimme nyt puolessatoista tunnissa ja kyllä oli pyllyluut kipeät sen jälkeen! Tänään olin sitten vaan tunnin lenkillä, eikä kipua oikeastaan tullut. Olen liikkunut paljon kesän aikana: pyöräillyt, kävelly ja uinut järvissä. Kummallista, kuinka ihmisten asenne on se, että "apua, miten niin pyöräilet?!? ethän sä enää saa!!!" Vauva nauttii kun minä liikun, eikä se pahaa mullekaan tee. Tällä hetkellä tuntuu, että pyöräily olisikin parempi vaihtoehto kuin kävely, sillä polkiessa ei tule supistuksia eikä piston tunnetta vatsaan.

Vielä en ole ehtinyt aloittaa vaippojen kutomista tai vaatteiden tekemistä. Lankoja olisi aivan valtavat määrät kyllä mistä tehdä... Mutta kyllä senkin aika vielä tulee. Nyt pitää saada koti kuntoon ensin. Ja jos ei saada, niin sitten vauva tulee keskeneräiseen kotiin :)

Toisinaan toivoisin että vauva menisi yli, niin saataisiin lisäaikaa. Mutta tämän hetkisen nukkumistilanteen kannalta toivoisin että vauva tulisi ihan ajallaan, en jaksa enää tällaisia öitä!!

Närästää

Ja tää näsrästyksen määrä on jotain ihan uskomatonta. Alkoi ihan yllättäen viikolla 24 ja on siitä lähtien piinannut. Ällöttävää! Tosin kun tossa luin, että viikolla 11 mulla on ollut 5 päivän migreeniputki, flunssa, nukkumisvaikeuksia ja paha olo, niin kyllä mä mieluummin tän närästyksen valitsen :)

Jalka on parantunut ihan ok. Enää en linkuta, mutta öisin on vielä vähän vaikeaa ja aamulla meno kankeaa. Varsinkin viime lauantaina, kun miehen serkulla oli häät, niin olihan siellä pakko danssata. Seuraavana aamuna tuntui kyllä jalassa. Eikä sen puoleen, väsymyksen määrä oli taas jotain ihan hullua. Jos jonnekin lähtee (hei ja mä tulin kotiin jo klo 23, tosin takana oli 12 tuntinen juhlapäivä, mutta silti!)niin saa varautua kaksi päivää kestävään väsymykseen. Mietin, miltä morsiamesta tuntui, hänellä on kuukauden päästä laskettu aika, huhhuh!

Ompelin itselleni häihin aivan ihanan (muidenkin mielestä, ei vaan omasta :) mekon. Tosin kaavoitin sitä kaksi päivää, sillä justiinsa siitä mallista mitä halusin varioida, ei ollut kaavoja lainkaan. Olin kyllä samaan aikaan Ulpukassa töissä, joten ihan täyspäiväistä kaavoitusta en tehnyt. Ompelin mekon vanhasta 70- luvun pussilakanasta, ja siitä tais tulla heti mun lempparimekko. Värityksenä vihreä, sinapinkeltainen, oranssi, ruskea ja valkoinen, joista siis pinnalla isoja kukkakuvioita. Onhan kangas toki vähän kulunut, mutta ei se haittaa :) Kun saisin niitä kuvia tänne laitettua...

Sitten olimme rakkauteni kanssa kuuntelemassa maanantaina (nimppareiden kunniaksi;) BonJovia stadikalla ja oli kyllä aika nostalgista. Harmitti vaan, kun en saanut viedä mukanani mitään juotavaa ja meillä ei tietenkään ollut käteistä rahaa mukana, kun ei sitä nykyään oikein enää tarvitse... Ja paikat oli kentältä. Jossain vaiheessa mua alkoi pyörryttämään ihan hirveesti ja kysyin järkkäriltä että mistä täältä saa vettä. Neuvoi anniskelualueelle... Hirvee paikka! Mentiin sinne miehen kanssa, ja saatiin raavittua taskunpohjilta kasaan 1,80 €. Vesi olis maksanut sen 2 €, mutta sanoin sille myyjälle että oon raskaana ja pyörryn kohta, niin se sanoi että maksaa vaikka omasta pussistaan sen puuttuvan osuuden. Kiltti! Sit tosin järkkärit ei meinanneet päästää meitä pois sieltä anniskelualueelta, koska "mitään juomia ei saa viedä sieltä pois". Sanoin, että en tod. jää tän mahani kanssa tänne, niin päästivät. Mies oli jo ihan hermona ja meinasi että eiköhän lähdetä kotiin vaan, että ei se ole pystymahojen paikka :D Oli meitä siellä muitakin. Jostain syystä mua alkoi vaan heikottamaan. Mutta se vesi auttoikin siihen melkein heti.

Tällä hetkellä mua työllistää muuten Lapponia taloilta tullut maskottipukutilaus. Onneksi päättivät tilata aluksi yhden puvun ja sitten heinäkuussa mahdollisesti toisen, sillä alkuperäisessä tilauksessa molemmat puvut piti saada Vaasan asuntomessuille 10.7., ei pelkästään tätä yhtä. Tosi kiva tehdä tuollaista isoa projektia vaihteeksi, tosin pienemmät saivat nyt vähän lykkäystä.

Olen jo alkanut odottamaan elokuuta ja lomaa. Ihanaa! Lähdetään rakkaani kanssa ihan kahdestaan rauhoittumaan mökeille (kiva kun on niin paljon tässä lähellä paikkoja minne voi mennä :) Tuntuu, että viime aikoina en mitään muuta tee, kun narisen ja valitan kaikesta. Ei varmasti oo helppoa!

Muuten vauvan liikkeet on jo aika messeviä. Maha hytkyy kun tyyppi monottaa menemään, uusin aluevaltaus on tosiaan toi vatsalaukku. Tosi herkullisen tuntuista, varsinkin kun tätä närästystä on nyt liikkeellä... Kivalta tuntuu, kun lapsi pyörii ja tunnen ehkä pyllyn ja olkapäät kun hän siellä vaihtelee asentoa. Hauska tyyppi :D

Sattui... :(

Kaaduin eilen portaissa kun olin palaamassa töissä kahvitauolta. Tulin portaat kuperkeikkasarjalla alas asti ja satutin kädet ja jalat ikävästi. Kuin ihmeen kaupalla en kolhinut mahanseutua ollenkaan! Enkä päätä enkä selkää. Vasemmasta jalasta meni kuitenkin polvi niin mäsäksi, ettei sillä pysty juurikaan kävelemään ja kipu on aika kova :( Mutta voin kertoa, että säikähdin vielä enemmän!

Heti kun tajusin, lähdin pukuhuoneisiin soittamaan äidille, tarkistin ettei tullut verta ja kuuntelin mahaa. Samalla yritin itkun seasta sopertaa äitille, että olen kaatunut portaissa ja että säikähdin ihan hirveesti. Ei äiti saanut muuta selvää, kuin että olin kaatunut. Myöhemmin kun kerroin jutun uudestään, äiti järkyttyi kuullessaan että olen tullut portaat rytinällä alas! Soitin Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa ne sanoi samaa kuin äiti: jos veristä vuotoa ei tule, eikä supistele etkä kolhinut mahaa, ei lapsella ole mitään hätää. Se on hyvin suojattuna mahassa. Äiti oli huolissaan, että saan jalan hoidettua ja itseni rauhoitettua. Onneksi lapsi alkoi liikkua melkein heti, joten ei sillä varmaankaan mitään hätää ollut.

Sain sairaslomaa ja olisin saanut kepit, mutta pelkään että tulen vaan kipeämmäksi keppien kanssa, niin en ottanut niitä. Tänä aamuna, kun en päässyt sängystä liikkeelle, solvasin itseäni kun en ollut tajunnut ottaa keppejä! Pitää liikkua siis seiniä pitkin.

Mies oli serkkunsa polttareissa, enkä viitsinyt soittaa ja pelästyttää häntä suotta ennekuin olin vähän rauhoittunut. No mies oli heti hädissään mitä "pystymahalle" kävi ja pystynkö ajamaan itse ja pitääkö heittää ja olenko kunnossa! En halunnut kuitenkaan, että jää paitsi kivoista polttareista niin sanoin pärjääväni. Ja pärjäsinhän minä, kun ensijärkytyksestä selvisin. Mies soitti kyllä tiuhaan ja kyseli vointiani :)Nyt meitä on sitten kaksi klenkkajalkaa täällä: miehellä on polven ristisiteet muusina. Toivottavasti itse selvisin vaan säikähdyksellä.

Soitan huomenna vielä neuvolaan ja varaan ajan lääkärille. Samalla kysyn, pitääkö käydä ultrassa tai jotain ja varmistaa että vauvalla on varmasti kaikki kunnossa.

*Voi mitä kohellusta!!!

Nyt meillä on vaunut!

No nyt meillä on vauvatavaraa sitten yllin kyllin :) Kävimme keskiviikkona Hyvinkäällä miehen sukulaisilla pakettiautoreissulla ja takaisin tulimme yhdistelmävaunujen, sitterin, matkasängyn, hyppykeinun, leikkipeittojen, täkkien, äitiyspakkauksellisen vauvanvaatteita ym. kanssa. Kiitos kaunis sinne! Yritin yksin taistella vaunut ylös hissiin, mutta en onnistunut. Täytyy toivoa, että isännöitsijä hankkii lupaamansa rallit portaisiin, että pääsen sitten vauvan kanssa liikkumaan.
Vaunuissa on pehmeä koppa, joka sopii mulle ihan hienosti. Ei mulla oikeastaan ollut mitään suunnitelmia sen suhteen, haluanko pehmeän vai kovan kopan. Kaikki kelpaa :) Ei me olla nirsoja! Sitteriin aion laittaa uuden nätin kankaan verhoiluksi, sellaisen ihanan vanhan Bambi-aiheisen, jonka ostin viime vuonna kirpparilta ajatuksena tehdä siskon lapsille siitä jotain. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, ajattelin että kyllä meillekin joskus lapsia tulee, eikä tuo pieni kaunis kangas paljoa tilaa vie. En sitten kuitenkaan moista löydä! Ja eihän siinä mennytkään kun hetki, kun tässä ollaan jo omia vauvoja tekemässä ja kangas pääsee käyttöön.
Nyt olemme päättäneet, että otamme äitiysavustuksen rahana, emme äitiyspakkauksena. Tässä on ihan tarpeeksi äitiyspakkausta, kun saamme kahmalokaupalla vauvatavaraa ystäviltä ja tuttavilta, joita saamme sitten penkoa ja hiplata.
Vielä ei ole mennyt yhtään rahaa, tosin auton kaukalo meidän täytyy kyllä varmasti ostaa. Syöttötuolista en ole vielä varma. Pitää siskolta vielä kysellä, onko heillä kuinka pitkään käyttöä vielä syöttötuolille ja miten on itkuhälyttimen laita. Se pitää enhdottomasti hankkia!Vaikka jos lapsi nukkuu parvekkeella, kuulen sen huudon ja kitinän varmasti sisään. Mutta silti :)

Liitoskivut ovat alkaneet, jee! Ja vauva potkii vahvasti tosi inhottaviin paikkoihin, mm. suoliin ja rakkoon. Joku mulle sanoikin että "ei sehän on ihanaa kun vauva liikkuu, voi voi!" No onhan se joo silloin, kun ei tunnu siltä että tulee kohta jotain housuun...Niin ne liitoskivut. Sattuu ristiselän tienoolle ja ihan hieman tähän eteenkin. Lisäksi häntäluu kipeytyy helposti. Esimerkiksi eilen, kun olimme moottoripyörällä Hämeenkoskella kylässä, oli kotiin tullessamme mulla häntäluu tosi muusina. Muuten ei kyllä tehnyt pahaa istua kyydissä, vaikkei pyörämme ihan ole se kaikista paras kahdenistuttava. Oli ihanaa Hämeenkoskella! Ilma oli ihanan lämmin ja tuuli kävi niin kovasti, etteivät hyttysetkään kiusanneet. Nyt kävin viidettä kertaa uimassa ja vesi oli lämmennyt ihan mukavasti, tosin ei se ole mitään verrattuna viime kesään tähän samaan aikaan, kun järvivesi oli 26 asteista ja merivesi 23 asteista. Mutta oli se varmaan jotain 17-18 asteista. Sitten kävimme myös saunassa, söimme ihania ruokia ja ihastelimme joutsenia järvessä (niin se on järvi, ei pieni lampi, kuten olen aiemmin kirjoitellut ;D )

Olen saanut viimeisiä koulujuttuja pois alta hoidettua, vielä pitäisi muutama juttu tehdä. Yllättävän hyvin kuitenkin olen saanut viimeisiäkin rästejä alta pois hoidettua, vaikka työtahti on viimeaikoina ollut hullumpi kuin hullu. 22.6. mennessä mulla tulee 36 päivän työputki täyteen, jonka sisällä on ollut ripoteltuna 5 vapaapäivää. ELi 5 viikkoa töitä 6 päivänä viikossa. Mutta minähän olenkin sellainen, että saan lisäpuhtia mitä enemmän kiirettä on :) Edelleenkään meillä ei ole telkkaria, oi autuutta! Sekin auttaa osaltaan selviämään arjesta. Se vähä aika mitä jää, ei mene telkkarin katsomiseen :)

Mua harmittaa, kun mun piti lähteä tänä viikonloppuna Halikon muinaismarkkinoille Kokkilaan, mutta ylläri ylläri, mä olen töissä. Koko kesän olen kaikki viikonloput töissä, joten pitää kiertää sellaisissa tapahtumissa, jotka ovat keskellä viikkoa :)

Huomenna alkaa jo viikko 24, miten tämä aika näin meneekin! Vauva on pikkusen kahvipakettia painavampi ja sen koko pituus on n. 30 cm. Mytyssä se kuitenkin on sellainen 20 cm kerä :)Väsymystä ei vieläkään ole ollut, en tiedä onko hemoglobiinille käynyt mitään raskausmonivitamiinin ja nokkosen ansiosta. Voi olla että käyn joku päivä mittauttamassa sen neuvolassa.

Miten vauva liikkuukin mahassa näin paljon!

Tulin taas pyöräilemästä. Itseasiassa tulin töistä, mutta olin pyörällä. Mahtavat tuoksut ilmassa! Kielot ja pihlaja, järvi ja iltailma. Ihanaa! Onneksi vatsassa alussa tuntunut outo kipu pyöräillessa on kadonnut eikä pyöräily tunnu enää pahalta. Pitäisi varmaan asentaa sykemittari, ettei syke nouse sen 150 yli. Muistaakseni se oli yläraja? Vauvan on vaikea silloin saada happea.

Meillä oli tiistaina neuvola, ja kaikki meni hienosti. Kuunneltiin sydänäänet, edelleen 140-150. (Kävin eilen ensimmäistä kertaa surffaamassa netissä vauva-aiheisilla sivuilla, ts. vauva.fi:n sivuilla, jossa oli mm. keskustelua siitä, että syntyykö 140-150 sykkeellä tyttö vai poika. Eiköhän se ole ihan fifti-siksti :D )Verenpaineet oli hyvät mutta hemoglobiini oli laskenut 20 pykälää alaspäin. Koitan, jos saisin sitä ruokavaliolla ja Raskausmonivitamiinilla nostettua. Jos en, niin ostan sitä yrttimehua, jossa on paljon rautaa. Oli siis 114, mutta mitään suurempaa väsymystä en ole huomannut olossani. Painoa ei ollut tullut kuin 700 g (söinkin sitten eilen pullaa ja paljon sen kunniaksi ;) onneksi, saa nähdä miten sen kanssa loppujen lopuksi käy. Millainen valas musta tulee, vai tuleeko. Nyt aloitettiin myös kohdun korkeimman kohdan mittaaminen ja käyrän piirtäminen. Ai niin! Vauvalla oli hikka, ja se kuullosti hauskalta. Luulin ensin, että se oli mun oma pulssi, ennenkuin tajusin, että hei ehkä ei mulla kuitenkaan NOIN hidas pulssi ole. Seuraava käynti onkin lääkäri, ja täällä on onneksi silloin kesäsulku, jolloin saan valita lääkärin jolle menen. Ja neuvolantäti sanoi myös, että siellä käy sellaisia naisia, joiden uskonto kieltää mieslääkärillä käynnin ja heillekin on aina lääkäri löytynyt. Se oli siis se mulkvisti se mies, ja juuri mun alueen lääkäri. Ainoa. Mukamas...Aina voi hoitaa asiat jotenkin toisin!

Meillä on nyt 22+4 viikko meneillään, eli viidennen kuun loppupuolta suoritetaan. Kommenttia tulee joka suunnalta: siis oletko sä muka raskaana??Missä se sun maha oikein sitten on?? Ei kai se nyt ensisynnyttäjällä kuuluisikaan näkyä niin isona... Sitäpaitsi, olen kuullut että se on merkki hyvistä vatsalihaksista, jos maha ei näy. Mulla on sitten varmaan ne näitten pikku pläskien alla :D Kiloja on tullut 6,7 alusta laskettuna, eli ihan normaalisti kait? Loppupuolellahan se suurin kasvu sitten alkaa :)

Keittiössä on kaapit seinällä ja sain miehen kummitytöltä pesuapua niin, että olen saanut jo 5 laatikollista tavaraa purettua kaappeihin! Mahtavaa ja upeeta! Voi hitsit sentäs. En ymmärrä miten oon näinkin hyvin jaksanut tätä remonttia. Vielä puuttuu paljon, mutta aion hakea nyt perjantaina keittiöön tasot ja tiskialtaan, niin saamme tehtyä vielä enemmän eteenpäin. Sitten puuttuisi vielä sähköt, huuva, tapetti yhdelle seinälle, pikkuisen maalausta, kaakelit ja lattialistat. Mutta nyt kun mulla ei ole muuta kun töitä ja kaikki muut velvollisuudet hoidettu pois alta, on aikaa ihan erilailla tehdä tuolla keittiössä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Vauva muilii ihan mielettömästi, sillä on jatkuva jumppa käynnissä, varsinkin silloin kun MINÄ olisin menossa nukkumaan. Mahan läpi tuntuu tosi suurta liikettä, jännää! Aion muuten jäädä kesäkuussa osuuskunnastamme kesälomalle. Mä olen kuitenkin viimeistä kertaa ensimmäistä kertaa raskaana ja haluaisin ottaa tästä kaiken irti, enkä vaan huomata kuinka viikot vierii hullua kyytiä eteenpäin, enkä minä pysy mukana. Olen opiskellut kovasti kestovaippa-asioita, ja kasvivärjätyt hahtuvat odottaa tuolla vaan neulojaa :)Olen myös katsellut lakanoita ja kankaitani sillä silmällä, että teen niistä kantoliinoja ja -renkaita. Mutta ihan ensin aion ommella itselleni nättejä kesä-äitiysvaatteita. Eli tunikoita, joissa en näytä valaalta niinkuin kaupan tädin tekemissä. Mulla on niin leveät hartiat ja isot rinnat (joiden toivon katoavan tämän raskauden myötä!!!!) että kaikki baby-doll tyyliset vaatteet näyttää tosi tyhmältä mun päällä. Pitäisi olla vartalonmyötäisiä ja tyköistuvia. Itse tekemällä saa sitä mitä haluaa, just oikean kokoisena ja kuosisena.

Uimaan!

Olipa viikko! Mies oli lomalla Turkissa veljensä kanssa "viimeistä kertaa", ts. enää ei voi lähteä noin vaan kun on vauva talossa, kuulema. Mä olen siivonnut hullun lailla ja reuhtonut ja kantanut painavia lasteja, mutta mitään supistuksia ei ole tullut niin voin ihan hyvin siis jatkaa reuhtomista :D Nyt on sitten siistiä, voi hitsit sentäs! Huomenna mene viimeistä kertaa kouluun, palautan jotain töitä, otan jotain mukaani ja teen vielä viimeiset palautettavat pois alta. Painan huomenna mm. tekemilläni seuloilla lastenhuoneeseen verhot vanhoihin verhoihin, jotka satuin löytämään liinavaatekaapista (sattui olemaan just oikeaa vihreää sävyä ;)
Sitten se taitaa alkaa se kesäloma! Koitan hoitaa asiat niin ainakin...

Maha kasvaa hienosti. Oltiin tänään kuuntelemassa suuhygienistin ja ravintoterapeutin luentoa (minä jo toista kertaa) ja nyt kyllä toivon, että vauva ei ole epämuodostunut kun oon juonut silloin tällöin - no ehkä 2-3 purkkia koko tän raskauden aikana- ACE- vitaminoitua mehua, ja se A-vitamiinin oli kiellettyjen listalla. Kyllä musta ehkä vouhotetaan vähän liikaa noissa asioissa... Edelleen syön kuituja HIENOSTI ja rasvankäyttöni on jopa MALLIKASTA :D

Päivällä käytiin valitsemassa Terrasta keittiöön tasot ja tiskiallas. Iskä lupasi tulla ensi viikonloppuna miehelle kaveriksi keittiöremppaan, kun en mä voi noin painavia juttuja kyllä nostella, siis mitään kaapistomoduleita nostaa seinälle "poraa sä ni mä pidän näitä kiinni!!" meiningillä. Hienoa, saadaan oikein aimo harppaus kitsöniä eteenpäin!

Sain muuten mielenkiintoisen tilauksen: Avainsäätiö tilasi multa viittomanuken, jota käytetään siis keshitysvammaisten lasten kanssa työskenteltäessä. Kiva tehdä sellainen vaihteeksi! Saan lisää kuvia nettisivuillekin :) Nukke on aika iso, eli sitä pidetään sylissä ja kädet työnnetään nuken hihoihin, joiden päissä on valkoiset hansikkaat joihin kädet pujotetaan. Nukesta tulee peikkotyttö! Kiva päästä toteuttamaan taas itseään.

Kävin muuten viime keskiviikkona uimassa ja hittovieköön että oli todella kylmää vettä! Siinä oli justiinsa sellainen kylmempi kausi takana ja kävin sellaisessa pienessä lammessa, joka reagoi sekä kylmään että kuumaan ilmaan yhtä nopeasti. Jalat meinas krampata, mutta mitään supistuksia ei kuitenkaan tullut! Saan siis myös huoletta aloittaa kesän uimakauden jo nyt, kun alakerran asukki ei ole moksiskaan.
Ihanaa!!

Vielä pitää kertoa, että liikkeet on vahvistuneet tosi paljon. Kaveri oikeen muilii tuolla mahassa, välillä tekee oikeen kipeetä. Mieskin tuntee liikkeet nyt kunnolla, vaikka on tuntenut jo monta viikkoa jotain liikehdintään mahan läpi. Ja 10 päivän päästä on taas neuvola, siellähän sitten taas nähdään miten asiat on.

Napa :D

Olen jo puoliksi kirmannut kesälaitumille, tai oikeastaan mulla on enää toisen jalan varpaat koulussa ja muu osa huitelee jo omiaan :) Jotain palautuksia ja keskeneräisiä töitä vielä on, mutta enää ei ole koulupäiviä edessä! Ihanaa!

Nyt mun oma napani on tulossa ulos mahasta, huomasin tämän eilen aamulla kun katselin mahaa peilistä. Mikä tota napaa oikeen vaivaa? Miks toi korukin on vinossa? Hahaa! Koominen napa on aloittanut ulostulemisensa jo nyt. Pitänee siis irrottaa korukin paikoiltaan.

Eilen kävin vetämässä Hämeenlinnassa toiseksi viimeiset lorujumpat, enää kolmet jumpat ensi keskiviikkona ja homma on pulkassa. Vähiin käy ennen kun loppuu.

Sain ennenaikaiseksi synttärilahjaksi sunnuntaina Anna Wahlgrenin Lapsikirjan, mahtavan paksu opus lasten hoidosta 0-16 ikävuoteen. On osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi! Kirjaa on kuitenkin kritisoitu aika paljon, mutta sitä (kuten kaikkea muutakin) pitää lukea omat suodattime päällä. Monta ajattelua herättävää asiaa on kuitenkin jo tullut eteen. Yksi koskien synnytystä. Onhan hullua että sairaalassa kehoitetaan ponnistamaan niinkuin olis vessassa peellä. Siinähän supistuu ihan väärät lihakset! Sehän vaikeuttaa entisestään vauvan ulospääsyä, jos supistaa koko alaosaston lihaksia naama punasena ja vauva on vielä paljon ylempänä ja tarvitsis apua siltä suunnalta. Aion ainakin harjoitella niiden ylempien lihasten käyttöä, joillan vauvaa työnnetään ylhäältä alaspäin. Eihän siitä voi mitään haittaakaan olla.

Unet

Näin viimeyönä unta pienestä poikavauvasta, ja se oli kylä tosi piskuinen. Pieni ja jäntevä :) Olin vetämässä lorujumppia Hämeenlinnassa, enkä ollut suunnitellut tuokioita ollenkaan, kunhan juttelimme ja teimme muutaman laululeikin. Koko ajan pieni poika nukkui päiväkodin puolapuissa tai jossain vastaavassa roikkuen muiden pikkuvauvojen kanssa ja oli aivan hijaa. Kävin vähän väliä tarkistamassa onko se edes hengissä kun niin hiljaa on. Sitten kun aloin miettimään, etten ole kertaakaan vielä edes syöttänyt vauvaa ja vauvahan on ollut mulla jo ainakin 3 päivää, alkoi todellisuus hiipiä uneen. Yritin muistella jotain synnytyksestä, mutta huomasin kauhukseni etten muistanut siitä yhtään mitään. En edes muistanut lähtöä sairaalaan, supistuksia tai lapsiveden menoa, puhumattakaan itse synnytyksestä. Sitten tajusin olevani unessa :D
Vauva oli kyllä tosi söpö, ei mun eikä isänsä näköinen, pieni vaan ja lämmin. Ai niin, muistan että vauvan mummopuoli oli mukana unessa lorujumpissa, ja kun yritin antaa vauvan hänen syliin, hän ilmoitti että päiväkodissa on nyt ripulia liikenteessä eikä halua tartuttaa sitä vauvaan.

Tämä oli ensimmäinen uni, jossa vauva oli oikeasti elävä vauva, kaikki raajat tallella ja selvästi poika. Olen nähnyt aiemmin yhden unen, jossa SISKONI tekee mulle vatsasta ultraääntä yläasteen koulun pyödällä ja kaikki katsovat. Yhtäkkiä vauva nostetaankin mahasta mulle, ja sillä on pienet linnunjalat (unen näin siis silloin, kun vauvan jalat olivat vielä kehittymässä ja pienemmät kuin käsivarret eli viikolla 14-15). Sanoin miehelle, että "se on pieni tyttö!" Mies sanoi takaisin, että "ei sen sukupuolielimet vielä ole kehittyneet edes. Kato vaikka, poika siitä tulee." Sitten mietin ihmeissäni, miten (suhteellisen iso niihin viikkoihin nähden) vauva saadaan mahaan takaisin kasvamaan! Vauvan silmät oli muurautuneet kiinni ja se alkoi heti syömään. Olin aika hämilläni.

Pitkästä aikaa täällä!

Taas alkaa samoilla sanoilla, mutta näin se aika menee! Muuta en voi sanoa :) Kohta on raskaus puolivälissä, huhhuh. Viikko 19 alkaa huomenna. Liikkeet olen tuntenut jo pitkän aikaa, n. 3 viikkoa ja päänsärkyjä on ollut edelleen.
Elämässä on tapahtunut nyt viimeaikoina ihan mahdottomasti, en tiedä mistä kertoisin ekana? No voisin kertoa vaikka, että sain tehtyä 5 kpl marionetti/keppinukkeja koulun Tsehov-näytelmään ja kyllä niistä tuli tosi hienot, vaikka itse sanonkin! Heti kun saan tyypit kuvattua, laitan ne tänne. Mutta oli niissä hommaakin, voi hitsiläinen. Pelkästään saven muotoiluun käytin 18 tuntia, siihen päälle osien liittäminen yhteen, maalaus, hiusten kiinnitys, kahvojen kiinnitys ja vaatteiden ompelu. Menin kyllä sekaisin laskuissa, mutta varmasti tein töitä ainakin 40 tuntia heidän eteen. Mutta oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa nukkeja ja näyttää itselle ja muille että kyllä mä osaan kun vaan teen :)

Koulussa olen tehnyt keramiikassa sisustusta vauvan huoneeseen. Tein sammakon, joka näyttää enemmän konnalta naamasta, sekä sammakkoaiheesta tyylitellyn purnukan, jolla on kruunu nuppina ja purnukasta erkanevat sammakon koivet, kaikki neljä. LAitan niistäkin kuvat tänne kunhan ehdin! Jos vauvalle tulee tutteja, olin ajatellut säilyttää niitä purnukassa. Olin ajatellut siis :D Käytäntö voi olla jotain ihan muuta!!
Ja lisäksi sain tehtyä maalaamilleni korteillleni kauniin salkun, jossa voin niitä kantaa ja kaupata, sekin oli koulutyö.

Olen saamassa koulukaveriltani ison tukun kestovaippa eli hahtuvapöksyohjeita ja niihin liittyvää muuta sälää, en malta odottaa tosiaan että koulu loppuu ja saan aloittaa neulomisen. Ekana väännän pöksyjä, sitten aloitan villaisen aluspuvun neulomisen. Voi miten kivaa! Kasvivärjätyistä langoista tietysti :)

Maha on kasvanut jo ja siitä huomautellaankin mulle joka välissä! Itsestä tuntuu vaan läskiltä... Viimeksi neuvolassa kuunneltiin sydänäänet, 150 lyöntiä minuutissa suunnilleen. Voi pientä!

Kaikki ennustaa meille poikaa, kukaan ei vielä ole sanonut että tyttö tulee. Eli todennäköisesti meille tulee tyttö siis :D Meille se on ihan sama, kumpi vaan on ihana ja sen näkee tosiaan sitten syyskuussa. Jatkuvasti törmää myös kysymykseen "meinaatteko käydä rakenneultrassa". Ei meinata, kun lapsella on kaikki hyvin ja äidillä kans suht ok niin miksi turhaan, kun ei haluta sukupuoltakaan tietää.

Minä kärsin ajan puutteesta, eli liikunnan puutteesta! Onneksi tänä iltana pääsin miehen kanssa lenkille ja oli mahtavaa kävellä 22-23 välisenä aikana kun elämä hiljenee ja kuulee lintujen mielettömän sirkutuksen. Kävimme järven rannassa kokeilemassa vettä ja voi kun se oli lämmintä! Ihanaa, pääsee uimaan! Ja onneksi mulla alkaa vasta viikolla 36 uintikielto, se on syyskuun eka viikko, joten saan huoletta polskutella koko kesän. Muuten ei olis tullut kyllä mitään! Varmistin tänään vielä neuvolasta, ettei varmasti haittaa jos menen jo nyt noihin suht kylmiin vesiin uimaan. Ei haittaa jos ei supistele. Sinne siis!!

Vappuyönä koin ekan järkyttävän suonenvedon oikeessa pohkeessani, hyi hitto miten ilkeeltä tuntui! Magneesiumia napaan vaan, niin eiköhän se siitä.
Ai niin, sain työterveyslääkäriltä lähetteen fysikaaliseen hierontaan tätä migreeniä varten, mahtava juttu. Lisäksi mun ei tarvi mennä enää sille mulkulle lääkärille, se asia hoitui onneksi parhain päin. Muuten niissä mun migreenilääkkeissä lukee paketissa että:" ei saa käyttää raskauden aikana, saattaa vahingoittaa sikiötä". Ja niitä se paskiainen käski mun syödä...Kaikenlaisia!

Se on kesä ny!

Lääkärikäynti- olipas masentava reissu

Olipa kertakaikkisen kurja ensimmäinen lääkärikäynti tuossa torstaina. Ihan kamalaa. Lääkäki oli ilkeä, omahyväinen ja niin v-mäinen tyyppi, etten olekaan pitkään aikaan noin raivostuttavaa tyyppiä tavannutkaan! Tunsin oloni maailman tyhmimmäksi vastaanotolla...Surku, koska odotin kovasti lääkäriltä ja tapaamiselta. Kaiken lisäksi mies oli älyttömän kovakourainen tehdessään tutkimusta! Olen päättänyt jo aikoja sitten että ikinä en mene miesgynelle, mutta ilmoittivat neuvolassa, että ainoa lääkäri on mies! Olisi pitänyt silloin tajuta ja varata aika yksityiseltä, kun taipua neuvolan tahtoon ja mennä vastaanotolle. Lääkäri mm. sanoi, että voin ihan hyvin syödä mulle määrättyjä migreenilääkkeitä myös raskauden aikana, ei niistä ole mitään tutkittua haittaa. "Miks et sais syödä? Kuka sulle on sanonut ettei niitä saa syödä?" No, esim. neuvolasta sanottiin, farmaseutit on kaikki sanoneet ja PAKETISSA LUKEE NIIN!!!Ei saa käyttää raskauden aikana. "no kuinka monessa lääkepakkauksessa olet nähnyt lukevan että SAA käyttää raskauden aikana? (no esim. siinä panadolissa???ääliö!) (Joo ja niinkuin mä nyt ottaisin meidän vauvan tutkimuskohteeksi, hmm. mistä kasvaa viides raaja, tulisko se vaikka mahasta?) Sitten se myös nauroi mulle kun pyysin saada muuta hoitoa migreeniini kuin lääkkeitä (Ai mitä muka?- kysyi lääkäri). Nauroi tosiaan kun sanoin että esim. akupunktiota tai hierontaa, tai mitä niitä nyt on. "Joo, no niitä sä et täältä saa!" oli kommentti. "Me hoidetaan täällä näitä RASKAUTEEN LIITTYVIÄ seikkoja". (Miten se ei liity raskauteen, että en päänsäryn vuoksi pysty nukkumaan, ja se vaikuttaa myös mun mielialaan masentavasti...) Ja sitten tollaselle tyypille pitää ruveta levittelemään siinä pöydällä, voi tsiisös, olis pitänyt vaan lähteä pois ovet paukkuen!!!

No se on varma, etten enää moiselle paskiaiselle mene, joka saa äidit itkemään. Ihan turha luulo. Jos heillä ei ole mulle tarjota muuta lääkäriä, niin menen yksityiselle. Kuunneltiin me sydänäänet joo - 140-150 lyöntiä minuutissa - , mutta siltäkin meni kyllä pohja ihan totaalisesti, kun yritin taistella kiukun ja itkun kanssa siinä pöydällä. Ja todellakin aion valittaa siitä seuraavalla neuvolakäynnillä!

No se siitä! En saanut traumoja kuitenkaan.

Kotiin on jo kerääntynyt pikkuisen vauvasälää, mm. iso pino vauvan ja äitiysvaatteita ystävältäni, joka oli sitä mieltä että mä ehdottomasti tarviin ne jo nytten :D Ihania söpösiä vaatteita, justiinsa meidän näköisiä: ruskeita, vihreitä, oransseja ja tietysti niitä valkoisia. Eipä me paljon muuta tarvitakaan :)

Mun maha on ihan hassu! Se pömpsähtää ulos aina illalla ja näyttää siltä niinkuin olisin pidemmälläkin raskaana. Nyt on 15+1, joten ihan vielä ei mahan tulisi pahemmin näkyäkään. Ja huomasin kun mittasin huvikseni rinnan ja vyötärönympäryksiäni, että rinnanympärys on kasvanut 5 cm ja vyötärö 4 cm. Mutta vyötärö on aina illalla 7 cm suurempi kuin aamulla. Maha oikeesti pömpsähtää esiin :D Mutta painoa ei ole viimeisen 6-7 viikon aikana tullut lisää kuin kilo, ei mitään huolta siis vielä ainakaan siinä suhteessa. Olen kuitenki liikkunut joka päivä sen tunnin, vaikka syönkin paljon enemmän kuin ennen. Odotan kyllä että maha tulisi näkyviin ihan kunnolla, että musta tuntuisikin siltä että olen raskaana. Lääkäristä se oli hyvä juttu, että musta ei tunnut siltä. Musta se on vaan huono juttu!

Siinäpä taisi olla nyt päälimäiset uutiset, väsyttää vietävästi, joten lähdenkin tästä pötköttelemään :)

Pääsiäsitunnelmia

Mua sattuu TAAS päähän, menihän tässä jo, mitä reilu viikko ilman särkyä? Voi surku. No, jos tämä menis tällä kertaa ohi, toivon niin, pidän sormet ristissä! Jos särky nimittäin äityy yöllä pahaksi, mä olen yksin kipuni kanssa täällä, kun mies on mökillä.

Voi että, me nähtiin tiistaina meidän vauva!!! Oli se sitten niin ihana, mitään muuta en osannut hokea ultrassa kun että "ihana!" ja nauraa vaan. Se oli niin mainion näköinen, kun ensimmäinen mitä ruudulta näkyi oli pieni danssaava vauva, tulee kuulema äitiinsä :D Siellä se huitoi käsiään ja tepsutteli pikku jaloillaan ihan pystyasennossa, sitten päätti näyttää meille ensin PYLLYÄ ja lähteä konttaamaan sitten kuvaruudulla sivuttain meihin päin. Ja sitten taan joraamaan! Kätilö nauroi, että kuulema yleensä eivät ole näin eläväisiä kun meidän lapsi. Mutta mun siskon kaikki kolme lasta ovat olleet samanlaisia. Tuntui kun vauva olis sieltä huudellut että "moi, kattokaa hei mitä mä jo osaan täälä!!" Kaikki oli kunnossa eikä niskaturvotustakaan ollut. Nukuttiin miehen kanssa seuraavat 2 yötä niin älyttömän hyvin, olisko joku pieni kivi kuitenkin vierähtänyt sydämeltä? En tiedä.

Pääsiästä pukkaa, ja mä olen saanut väännettyä tilauksesta jopa 3 sellaista isoa noitaa, mitä mun nettisivuilla on. Aika pienillä panoksilla siis mennään :D Mutta en revi itseäni mihinkään älyttömyyksiin, en nyt. Olen muuten huomannut, että en tosiaan stressaa enää mistään! Minä joka ennen stressasin kaikesta. Muisti on mennyt! Niin etten muuten muista, joko olen tämänkin kertonut kertaalleen? Kuvittelen, että mulla on pieni lipasto pään sisällä jonne olen sulkenut kaikki tärkeät asiat, eikä ne sieltä edes kolistele mulle. Asiat joita ennnen siis pyörittelin jatkuvasti päässä, voi vitsit mun pitää vielä tehdä toi ja toi, ja voi voi toikin on tekemättä!!! Nyt pulpahtaa välillä pintaan joku tärkeä juttu, jonka sitten teen pois alta jos ehdin. Mikään tässä elämässä ei ole päivälleen, ja se on ollut hienoa huomata! Jos mä en jotain juttua nyt ihan ehdi hoitaa aikataulussa, mä hoidan sen vähän jäljessä. Mitäs siitä, ei maalima siihen kaadu :) Onneksi! Ja sain muuten tehtyä inventaarion, viime vuoden ajopäiväkirjan ja kirjanpidon siihen pisteeseen, että saatoin viedä ne eilen tilitoimistoon. Taas yksi homma alta pois, noin sulavasti vaan.

Huomenna olisi tarkoitus mennä vetämään Riihimäen Pääsiäiseen askartelua lapsille, joita voi siis parhaimmillaan tulla 600 päivän aikana! Siksikin pelottaa tämä päänsärky, sillä jos mä olen huomenna aamulla konttauskunnossa, ei musta ole askartelupaskartelu- tädiksi. Meitä piti lähteä meidän luokalta 3 vetämään, mutta yksi on jo mahataudissa ja me kaksi muuta flunssassa. Saas nähdä, miten meille käy!

Muuten, mies on kuin onkin puhunut töissä vauvasta ainakin YHDELLE, koska sanoi tänä aamuna, että saisi työkaveriltaan sikahalvalla 3- pyöräiset vaunut. Ei osannut sitten sanoa niistä sen kummempaa, eli ei tiennyt kertoa onko vaunuissa esim. vaihtomahdollisuus rattaiksi. Mutta maksettaisiin vaunuista neljäsosa niiden ovh:sta, joten mun mielestä kuullostaa ihan kannattavilta kaupoilta. Ja kolmipyörästen vaunujen kanssa on helppo lenkkeillä! Kyllä mä sellaiset haluan.

Ei olla vielä hankittu mitään vauvalle, onhan tässä aikaa. Eilen katselin vauvakirjoja, ja nappasin hyllystä ensimmäisenä käteen vaaleanpunaisen vauvakirjan?! Ehkä siksi, että mulla on ollut itsellä samanlainen ja puhuin samalla kaverilleni että olishan se hauskaa jos lapsella olis sama kirja kuin äidillä. Kaveri ihmetteli että mitä ihmettä, joko te tiedätte kumpi sieltä tulee?? Sitten itsekin tajusin ottaneeni kirjan tytölle. Kummallista myös siksi, että musta tuntuu että mahassa on poika. Mutta me odotetaan loppuun asti kumpi sieltä tulee, ei saa huijata!! :D

Oi tätä voittajafillistä!

Ah ja voi ihanuutta, se loppui tällä erää! Migreeni siis :) Keskiviikkona vedin lorujumpat aika huterasti (sain anteeksi kuitenkin) ja käveltyäni vielä illalla kylmässä tuulessa tunnin ystäväni kotiin yöksi, oli särky tipotiessään. Mutta miksi siis en saanut yöllä nukuttua? Miten turhauttavaa. Vuoronperään jompi kumpi käsi puutuneena pyörin sängyssä yrittäen löytää hyvää asentoa. En voi käyttää tyynyä koska mun niska kipeytyy siitä... Viime yönä nukuin kuitenkin, ihanaa!! Nyt mulla on koko perjantai-ilta edessä ihan itselleni vaan, luen varmaan Harry Potter and the Deathly Hallowsin loppuun vielä ja saatanpa katsoa jonkun tyttöjen leffan!

Eilen koulussa tuli ensimmäistä kertaa kummallinen tunne vastaan:"Mä en pysty kertakaikkiaan enää syömään tätä ruokaa, en pysty!" Mulle ei ikinä ole käynyt noin! Aina olen syönyt lautasen tyhjäksi ja leivät pois. Tänään kävi sama toisen kerran. Ei ollut mikään paha olo, tuli vaan stoppi ihan yllättäen. Kummallista.

Ai niin! Kävin myös ostamassa 40 €:llä kasvojen ja hiustenhoitotuotteita, etten nyt ihan jää hunningolle itse. Toivottavasti ostin oikeita tuotteita...Iho on rauhottunut vähäsen, mutta tää on kuitenkin vaan väliaikaista ja hormoonit pamahtavat päälle taas kohta :D
Niin ja yritin katsella itselleni niitä äitiys/imetysliivejä, mutta ei oikein ollut. Sokoksella sanoivat, ettei mun kannata vielä ostaa sellaisia. Mutta toisaalta minä olen sitä mieltä, että imetyksen jälkeen mun tisseistä ei ole mitään enää jäljellä, eikä himokokoisille kalliille liiveille ole enää mitään käyttöä sen jälkeen. Niin eikö olis järkevää ostaa ne nyt ja käyttää pari vuotta. Olis mun mielestä! Pitää käydä katsomassa vielä henkkamaukalta sellaista toppimallista, jos niillä vaan PLIIS olis mun kokoa. Paitsi miten se toppiosa sitten käyttäytyy kun masu on jättiläinen? No, pitääpä miettiä vielä tovi tuota liiviasiaa.

Mun pitäsi ehkä ruveta suunnittelemaan kaason asuani elokuun lopulle sijoittuviin veljeni häihin, 8:lla kuulla silloin, voi tsiisös että mä olen sitten iso! Kuolen nauruun nyt, mutta voi olla ettei silloin naurata enää yhtään turvonneiden jalkojen ym. kanssa.

Perjantai ilta kutsuu!

Voi vauva parkaa...

Nyt mä olen ihan kyllästynyt tähän päähän. Perjantaista lähtien tätä särkyä on jatkunut, nyt on jo keskiviikko! Ja lääkäriaikakin siirtyi 2-3 viikkoa eteenpäin. Täytyy yrittää ensi viikon tiistain ultrassa pyytää lääkäriltä jotain apua, kun ei tässä ole mitään järkeä. En tiedä, millä ihmeen voimilla jaksan vetää tämän päivän lorujumpat. Kotiin pääsen vasta perjantaina.

Hassua muuten, kun kerroin tästä särkykierteestä neuvolan tädille, hän sanoi että "voit mennä ihan terveyskeskuslääkärille, niin saat TUKUSAMMAT LÄÄKKEET siihen". En mä halua syödä niitä lääkkeitä, eikö tähän oikeesti mitään muuta apua ole saatavissa? Pikku sintti parka...

No, katsotaan jos tilanne olisi muuttunut vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai edes viikonloppuna. Mä alan kohta itkemään! Kipu ei ole älyttömän kovaa, mutta sitäkin lamaannuttavaa. Mitäs jos koko 9 kuukautta onkin tällaista (niinkuin näyttäis).

Vauvauutisia!!!

Heipä hei pitkästä aikaa! Nyt VIHDOIN ja VIIMEIN saan kertoa uutisen: meille tulee vauva <3 Ihanaa! Laskettu aika on 27.9., eli kolmannella kuulla ollaan. Ensi viikolla meillä on ensimmäinen ultra ja lääkäri, kiva nähdä millainen olmi mahassa möngertää.

Ollaan tiedetty jo 2.2. lähtien, jolloin tein testin, ja nyt pikkuhiljaa kerrottu ihmisille meidän pikku salaisuudesta. Aika moni on ottanut uutisen aika yllättyneenä vastaan, ehkä siksi ettemme ole mainostaneet kenellekään että "no nyt meillä on jätetty sitten laastarit pois, heh heh" - mitä se nyt muille kuuluu :) Ajatella, jos tekemisessä olisikin mennyt vuosi muutaman hassun viikon sijaan, niin paineet olisivat olleet aika kovat siinäkin suhteessa.

No! Lähipiirissä on paljon pieniä lapsia, ja joka suunnasta pukkaa sitä sun tätä tavaraa: vaatteita (äidille ja lapselle), kestovaippoja, rattaita, vaunuja jne. Nauroin tänään, että hitsit munhan pitää tehdä lista tavaroista, mitä keneltäkin on tulossa. Näyttää siltä, ettei meidän kannata ottaa Kelan äitiyspakkausta, kun ainoa jota luultavasti ei ole tulossa kavereilta tai sukulaisilta on makuupussi! Mutta onneksi meillä on aikaa miettiä ja pyöritellä näitä juttuja vielä jokunen kuukausi :)

Kaikki on mennyt suht hienosti, pahoinvointia ei ole ollut, eikä myöskään outoja ruokahimoja. Väsyttää kovasti ja nälkä on hurja, ja ylävartalo-osasto kasvaa liian kovaa vauhtia omasta mielestäni. Olishan näissäkin jo riittänyt, ei niiden enää tarttis kasvaa! Hormonitoiminta on kanssa vilkastunut, iho reagoi ikävästi ja mielialat vaihtelee pakkasen ja helteen välillä aika huimaa tahtia. Mutta mulla on ihana mies ja se kestää tämän kyllä :) Nyt vielä jännitetään, josko meille olisikin tulossa kaksi samalla kertaa, sitä kun on molemmilla suvussa olemassa. Ei siinä, yksikin riittää ihan mainiosti ja siinä on hommaa ihan riittämiin asti.

Ainoa asia joka on huonosti, on tämä tyhmä pää!!!! Migreenin pitäisi loppua raskausaikana, mutta taidan olla sitten taas vaihteeksi esimerkkitapaus päinvastaisesta. Viimeksi toissayönä ollessamme mökillä iski migreeni, eikä mulla ollut mitään lääkkeitä mukana, tai no niin, panadoliahan tähän voi enää ottaa. Mutta sitäkään vähää ei ollut :( Joten pyörin tuskan kourissa koko pitkän yön ainoana helpotuksena jääkylmä rätti, joka kiedoin pääni ympärille ja mies, joka ritarillisesti jaksoi koko yön hieroa käsieni akupisteitä, pitääkseen kivun loitolla. Voi kertoa, että yö oli PIT-KÄ! Kun saavuimme seuraavana päivänä Lahteen, kävin kipaisemassa apteekista PAnadol Zappia, joka helpotti hieman, mutta vieläkin juilii pääkopassa inhottavasti. Toivon saavani ratkaisun ongelmaan olikos se nyt homeopaattisesta hieronnasta? Eräs Ipanajumppa- tyttösen äiti kärsi kovista migreenijaksoista raskauden aikana, ja sai niihin lääkäriltä lähetteen homeopaattiseen(?) hierontaan. Hänellä on 10 kerran kortti, mutta käytyään hoidoissa 3 kertaa, oli migreeni tipotiessään. Ja hartiat sinisenmustina hieronnan jäljiltä. Tyttönen on nyt 3 vuotias, eikä äidin migreenit ole vieläkään tulleet takaisin! Mahtavaa, mulle kanssa! En nimittäin kestä näitä kipuja. Tai no kestän tietysti, mutta vaihtoehtojakin on. Ja eikös se Dalai Lama sanonut että kaikki fyysinen kipu on pahasta ihmiselle ja kuluttaa tätä? Enkä haluaisi noita lääkkeitäkään syödä.

Sitten meitä pelottaa, jos tämä periytyy pikkutyypille... Mulla itselläni on migreeni todettu 2 vuotiaana, eli todennäköisesti olen kärsinyt siitä koko ikäni. Voi pientä surkimusraukkaa, jos se perii äitinsä taudin :( Sais ottaa noita isin geenejä käyttöönsä mielummin, sekun ei ole ikinä kipeänäkään. Muistan niin hyvin, miten kurjaa oli olla kipeänä sängyssä, kun mikään ei auttanut kipuun, ainoa mitä niin pienelle lapselle saattoi antaa oli Disperin, eikä se auta mitään. Äiti ja sisko istuivat vuoroissa sängyn laidalla hieroen käsien akupisteitä ja rauhoitellen. On se ollut varmasti rankkaa. Ja tätä kesti yleensä 1-3 päivää ja yötä. Huhhuh!! Typerä tauti, keksisivät tälle jonkun hoitokeinon jo! Mummo ehdotti, että ryhdyn syömään magnesiumia, epäilee itse että se on pitänyt hänen pahat kohtaukset loitolla jo vuosia. Meillä tämä migreeni on periytynyt, mummo kertoi että hänen isoisällään oli todella pahat migreenit, periytynyt viidenteen polveen asti siis.

Koulussa tulee olemaan rankkaa, tiedän sen jo nyt. Mutta yritän (vaikka se tuleekin olemaan vaikeata!) vaan suoriutua kaikesta, eli suorittaa kursseja pois alta hikkeilemättä yhtään. Mulla on jokin kummallinen tapa pingottaa koulussa, jos numerot ei ole vitosta, vähintään nelosta niin huonosti menee. Olen yrittänyt tähdentää itselleni, että kukaan ei katso niitä numeroita, ainoa mikä merkitsee on tutkinto. Olen jo sisäistänyt tämän, mutta vähän jännittää nähdä, miten saan tämän käytännössä toimimaan.

Ensi episodi koulussa on tosi rankka, koulupäivät venyvät 16-17 asti, ja alkavat joka aamu 8.15. JA mähän kuljen joka päivä lahdesta hämeenlinnaan sinne kouluun, eli ei ihan iisi juttu tule olemaan tämäkään episodi. Mutta onhan jotain odotettavaa :) Sitäpaitsi, meillä aikaa keramiikka koulussa, ja koska mä olen tehnyt sitä ennekin, luulen että saan tehtyä lisää astioita keskiaikaharrastustani varten. Ja sitten täytyy saada kaikki mahdolliset rästityöt suoritettua alta pois, ja niitä on kertynyt, voin kertoa! Ja yrityksen kirjanpito ja veroilmoitusasiat huutavat mulle jatkuvasti tuolta työhuoneesta, voi voi voi...

Nyt saimme lisäpuhtia myös keittiöremontille, sillä vessakin pitää rempata ennen vauvan tuloa. Ja auto vaihtaa. Ja vaikka mitä. Kyllä mä sitten odotan toukokuun puoliväliä, kun saan jäädä äitiyslomalle, ai että!

PS. Aloitan luultavasti 2 viikon päästä hommat muinaissepällä, mahtava juttu! Nyt vaan sitten pöristymään onnellisesti :)
PPS. Pitää varmaankin muuttaa blogin nimeä, vauvajuttuja luultavasti täällä puhelen tulevaisuudessa aika paljon :D

Eipä tässä kummempia :)

Näin se aika taas menee!

Olen hyvin onnellinen tällä hetkellä ja elämässä pyyhkii hyvin. Kiirettä tosin pitää koulun ja kodin välillä suhatessa ja töitä jakaessa, mutta kyllä me selvitään.

Tämänhetkinen murheenkryyni on meidän keittiöremontti, joka ei kerta kaikkiaan ota edistyäkseen. Tietenkään asiaa ei yhtään auta se, että mies tekee pitkää päivää ja harrastaa paljon ja se että mulla menee viikot aika pitkälti Hämeenlinnassa... Viikonloput haluaisi omistaa parisuhteelle ja sosiaaliselle elämälle ja sille, että saisi vaan olla ja lekotella. Päätimme kuitenkin raahata huomenna keittiön kaapistot alustaville paikoilleen ja päättää vihdoin sähköpistokkeiden paikat, jotta saisimme homman eteenpäin. Mutta vasta huomenna! Tänään teemme pitaleipiä ja katsomme leffan, jota olen odottanut liian kauan: Pan's Labyrinth eli El Laberinto del fauno, Guillermo del Toron huippuohjaus! Seuraavaksi voikin sitten ruveta odottelemaan del Toron ohjaustaidonnäytettä Hobitteihin (hassu puhua siitä monikossa, mutta elokuvia tulee kaksi. Toivottavasti del Toro päätyy sen ohjaamaan).

Mitäs tässä sitten sen kummempia. Lorujumpat on menneet hyvin, tosin niiden vetäminen on yllättävän rankkaa hommaa vaikka hauskaa onkin. Väsymystä yrittää pukata, mutta minä nukun sitten senkin edestä. (Nykyään tuntuu siltä, että nukun aina ja joka paikassa kun on mahdollisuus :D )

Lisäksi elokuinen kaason pestini teettää "työtä", kun olen morsiamen henkisenä tukena ja sanon mielipiteitäni pukuihin, kukkiin, väreihin ja sen semmoisiin. Iltaisin on nettilinjat kuumina, kun viestejä ja kuvia lähetellään edes takaisin. Mutta minä tykkään!

Nyt taitaa kuitenkin vähän kutsua noi keittiöhommat!

Rauhallista.

On taas kulunut aikaa viime kirjoittelusta. Välillä on tapahtunut paljon: hyviä ja iloisia asioita sekä kamalia ja surullisia asioita.

Mutta puhutaan niistä iloisista :) Olen ottanut TOSI rauhallisesti, tai no, keskittynyt kouluun ja suunnitteluun ja jättänyt töitä taka-alalle. Ja on kannattanut, jaksan nyt paljon paremmin. Sain viime maanantaina myös uuden työn, ohjaan MLL:n Hämeenlinnan yhdistykselle iltaisin loru- ja ipanajumppaa lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ihmettelin miksi kukaan ei ollut uskaltanut soittaa työn perään, vaikka meidänkin koulussa olisi ollut innokkaita. Kuulema pelotti? Soitin ja sain homman, seuraavaksi sain tietää että ensimmäiset ohjaukset on 2 päivän päästä siitä kun sain kuulla koko hommasta. Kiirehän siinä tuli kun oli päivä aikaa suunnitella 3:lle erilaiselle ryhmälle tuokiot. Mutta mielestäni meni tosi hyvin, ja sekä lapset ja heidän vanhempansa vaikuttivat tyytyväisiltä. Olin kyllä ihan elementissäni siellä hyppiessäni lasten keskellä. Ensi viikolla teemme mielikuvamaalausta: musiikkia soimaan, isot paperit lattiaan ja lapsilta kädet ja jalat paljaaksi. Ja ei kun sormiväreillä maalaamaan! Saas nähdä miten pärjätään.

Ryhmät on jaettu vauvoihin, 1-2 vuotiaisiin ja 2-4 vuotiaisiin. Vauvoissa nuorin on 2 kk ja vanhin 10 kk, aika haastavaa keksiä yhteistä leikkiä, kun pienin makaa ja isoin ei pysyisi millään paikoillaan! Vauvoja on 11 ja heidän äidit. Kuvitelkaa sitä huudon määrää, kun kaikille puetaan ulkovaatteita yhtäaikaa päälle, ja osa huutaa vaan myötätunnosta :) Sitten on 1-2 vuotiaat ja heidän äidit tai isät. N. 7 lasta, pienin 9 kk ja isoin taisi olla 1v8kk. Ja sitten ne ihanat 2-4 vuotiaat! Voi jestas miten ihania pakkauksia. Tykkään kovasti! Heti tuli kyselyitä ystäväpiiristä (perheellisiltä) että miksei Lahdessa ole moista toimintaa! Täytyy ottaa selvää onko, ja jos ei ole niin tietysti heti tarjoamaan!

Koulussa on alkanut uusia "lajeja", mielenkiintoisimpina paperi ja pahvityöt (jossa tehtiin paperia viime kerralla) ja kankaankuviointi. Aion kokeilla kasvivärjätä paperimassaa ja tehdä kierrätyspaperia oikein luomuna! Ja olen suunnitellut ihania printtejä, eli kuvioita joista valmistan seuloja ja painan kankaalle kuvioita. Ne olisi tarkoitus saada kesäksi jo markkinoille, valmiit kännypussit, kassit, pussukat ym. Ihanaa olla pitkästä aikaa innostunut! :) Joulunaika oli liian rankka, sellaiseen rääkkiin en ihan heti lähde uudestaan.

Tänään olen ollut koko päivän kotona, eilen juoksin kuin päätön kana ympäri kaupunkia oltuani viikon putkeen Hämeenlinnassa yötä ystävillä ja tehdessäni kouluhommia. Ja kävimme viikolla yhden luokallani olevan ystävän kanssa Hatha- joogassa Hämeenlinnassa! Olen harrastanut Astangajoogaa aiemmin, joten oli hyvin mielenkiintoista kokeilla hathaa, jonka on tarkoitus olla enemmän venyttelevää ja meditoivaa kuin astangan (jota ennen kutsuttiin nimellä voimajooga, ja ihan syystäkin!)Seuraavana päivänä tuntui kyllä kyljissä ja vatsassa että jotain on tehty, hyvä me!

Eksyin eilen viihteelle lahden yöhön toisen luokallani olevan ystävän kanssa ja tänään olen siis viettänyt kotipäivää piirtäen omakuvaa (koulutyö sekin)valokuvasta. Ihanaa! Ja kuva on onnistunut tosi hyvin! Yleensä olen niin kriittinen kun piirrän itseäni, kun siitä ei meinaa tulla näköistä millään (oma naama on niin tuttu, että siitä tuntee kaikki suun asennot ja nenänreiän paikat ja koot ja jos ne eivät ole työssä tasan paikoillaan, ei kuva näytä omasta mielestä itseltä, vaikka jonkun toisen mielestä näyttäisikin).

En viitsi mennä surullisiin asioihin, jätetään tämä näihin iloisiin! Kaikki kyllä aina järjestyy tavalla tai toisella.
Surullisillakin asioilla on tarkoituksensa (toivottavasti nekin selviävät meille lopulta:)

Energiaa!!

Aloitin tänään uudella puhdilla tekemään kerrankin ITSELLENI jotain! Ainakin tuntuu siltä, etten ole tehnyt aikoihin mitään vain itselleni. Viime yönä yritin siirtää unirytmiä oikeaan aikaan, sillä maanantaina alkaa koulu ja herätä pitää kuudelta. Olen mennyt lomalla nukkumaan neljältä yöllä! Ja nytkin kello lähenee kahta.. Joka tapauksessa. Pyörin sängyssä ja sain idean huovuttaa itselleni kauniin villaliivin: kaapistakin löytyy täydellisesti minulle sopivaa terracottan väristä villaa! Aluksi ajattelin huovuttaa (koteloida)liivin sisään erään pilalle vanuneen viltin niin, että pinta olisi terraa ja nurja puoli harmaata. Mutta keksinkin loistoidean! En peitä villavilttiä villalla lainkaan, vaan jätän sen näkyviin, sillä viltti on väritykseltään hyvin kaunis. Siinä on lämmintä keltaista, ruskeaa, terracottaa, valkoista ja ripaus mustaa. Eli liivissä onkin vuorina viltti! Ja pinta siis edelleen terracottaa. Teen liiviin hupun, joka suipponee alas päin, kuin keskiaikaisessa liripipessa. Lisäksi valmistan siihen itse keraamiset napit, jotka savustan hienoiksi mustanpuhuviksi polton jälkeen. Sitten koristelen liivin luultavasti mustalla, ruskealla ja vihreällä villalla. Liivistä on tarkoitus tulla tyköistuva ja napakka, noin vyötärön korkeudelle ulottuva. Alla pidetään neuletta tai villapaitaa. Ha, sopii mainiosti näihin leutoihin talviin, mitä meille on näköjään tulossa tulevaisuudessa.
Työssä menee muutama viikko, sillä päätin että asetan kouluhommat tästä lähtien etualalle, mutta kun se on valmis, laitan varmasti kuvan tänne ja nettisivuilleni.

Kävin tänään keskiaikaystävälläni Heinolassa, ja taas heti välittömästi tuli hurja into ruveta vääntämään sitä muinaispukua (Euran emännän pukua), siihen lautanauhoja, tekemään pirtanauhaa ja valmistamaan neulakintaita. Jos vaikka ensi viikolla...? Junamatkat olisi loistavaa aikaa värkätä naulakintaita.

Nyt menen kuitenkin vielä hetkeksi mosaiikin maailmaan.

Hyvää uutta vuotta!

Omani vietin rauhallisesti kotona ja maalla, ja oltuani kuskina alkuillan, tulimme kotiin kahden aikaan aamulla, jolloin avasin pienen kuohuviinipullon ja telkkarin. Katsoin hyvällä omallatunnolla Sinkkuelämää maratonin ja tiedän vihdoin miten sarja päättyi, ja tietysti tippa linssissä vähän väliä... Nukkumaan menin puoli kuusi aamulla ja tänään heräsimme puoli viisi!Iltapäivällä, ihan uskomatonta. Siitä lähtien olen lukenut kirjaa Harry Potter and the deadly hallows ja voin kertoa että se on ihan tajuttoman hyvä! Viisi tuntia pelkkää lukemista takana, mitään muuta ei kuule eikä näe. Otin pienen tauon kuitenkin, kävimme lenkillä ja ajattelin tulla tietokoneelle muutamaksi minuutiksi.

Tein paljon uudenvuodenlupauksia ja yhden toiveen. Toivottavasti pidän lupaukseni ja saan toiveeni. Toivetta en kerro, mutta lupasin itselleni asettaa koulun etusijalle tästä lähtien ja käyttää aikani paremmin. Toisinsanoen yritän välttää paniikkitilanteita ja tehdä hommat heti kun ne tulee tehtäviksi, eikä edellisenä iltana/yönä. Sain ensimmäisen numeroni koulusta (punonnasta, olenkin aikaisemmin kertonut siitä ja liitin tänne kuvan yhdestä työstäni, siitä nukensängystä) ja olin puulla päähän lyöty saatuani numeron 5. Luulin että arvostelu on tiukempi tai sitten olen vaan itse niin älyttömän tarkka omista tekeleistäni, etten ikinä antaisi itselleni 5 kurssista, jossa olisi omalla kohdallani ollut parantamisen varaa. Toisaalta: jos mitään parannettavanvaraa ei olisi, niin miksi opiskelisin?

Varvas voi ihan hyvin, siitä lähtee kohta kynsi yök. Mutta se siis paranee. Kävin jopa viime viikonloppuna tanssimassa sillä ja hyvin toimi. Aiomme myös lähteä luokkakaverini kanssa lähiaikoina DTM:ään Helsinkiin, en ole ikinä käynyt siellä. Ystäväni kertoi, että paikka on kuin mulle tehty, joten en jaksa odottaa!Muuten tajusin juuri, että ensimmäistä kertaa aikoihin mulla on viikonloppuja edessä joissa ei ole mitään merkintöjä! Vapaita viikonloppuja tehdä mitä huvittaa! Siksi lähdin viime viikonloppunakin viihteelle, vaikka en ollut suunnitellut mitään sen suuntaistakaan. Taisin lähteä siksi, että kerrankin saatoin!

Nyt takaisin Harry Potteri- maailmaan, ehkä saan kirjan luettua tänä yönä, onhan mun unirytmikin mennyt ihan sekaisin, miksi siis muuttaa sitä. Alle 200 sivua lukematta :D